Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. marraskuuta 2025
Silloin huomasivat Liinan silmät ensiksi, että hänen armas setänsä tuli. Hän nousi ja juoksi tullutta vastahan. Mutta kun hän näki, että provasti nyt ei yksin tullut, että hänellä oli sylissänsä poika, jonka pää lepäsi provastin olkapäätä vastaan, silloin huudahti hän. Mutta provasti käski erään palkollisista, joka pihalla seisoi, luokseen ja tälle uskoi hän tainnoksissa olevan nuorukaisen.
Tuo hyvä ukko oli vanhentunut silmin nähtävästi Liinan kuoltua; kuinka oli sentään, niin sai ihminen ja isä voiton lapsen mieleltä, niin ett'ei vaasa-nauhalla likimainkaan ollut tuota parantavaa vaikutusta, kuten Frans oli ennustanut. Tuo patruuna raukka käyskeli, hänkin, vallan hyljättynä tässä maailmassa, eikä hänellä ollut ketään, johon luottaisi.
Voi jos mie tok miehen saisin, Miehen mieltäni mukahan, Saisin sulhosen sorian. Mustakulman ja korian. Jo olin viikon vuottanunna, Kauan koissa kasvateltu. Voi jos saisin nuoren sulhon, Sulhon nuoren ja verevän, Joka ilta pään pesisin, Joka aamu uuen paian, Uuen paian palttinaisen, Housut liinan aivinaiset, Säärille sukat säviät, Kirjakintahat kätehen.
Vaan vahva Jens oli jo huomannut vaaran; hän kiiruhti purteen alas, jossa vielä suojaa voi löytää, ainoastaan ottaaksensa pitkän liinan, kääri sen rauhallisesti useita kertoja ympärillensä ja sitoi pään kiini laiva-renkaasen, ei enää luottaen omiin jättiläis-voimiinsa.
Sen päällä oli kolmihaarainen puinen, maalattu kynttiläjalka. Uudet olisi kirkko näkynyt tarvitsevan alttarikalut ... sadalla markalla ehkä saisi sekä liinan että uuden metallisen kynttiläjalan.... Mikä lie se sivistysrahasto?... Antaisi pastorille sen satasen ja pitäisi itse loput, jos jotain jäisi tähteeksi.
Mutta nyt oli muutos tapahtunut, hän hengitti syvään, kevyesti; jo muutamia viikkoja takaperin olivat hänen epävarmat vapautumissuunnitelmansa saavuttaneet ilmaumismuotonsa. Pian oli aurinko kadonnut metsän taa ja vaalea keväthämy levittihe yli maiden. Liisa nousi päättävästi, kiersi saalin harteillensa ja solmi tumman liinan päähänsä, niin että hän näytti siististi puetulta talonpoikaisnaiselta.
Sentähden hämmästyi hän nyt suuresti nähdessään, että vanha kunnon kapusta oli maalattu uudestaan Tukholmassa ja koristettu niinkuin iäkäs torimatami, joka vanhoilla päivillään on päässyt rouvaksi ja ostanut itselleen uuden liinan.
Pah ... kah, nyt on Liinan syntymäpäivä... Kahdeksantoista vuotta, tyttöseni. Tule tänne! Patruuna pyhkäisi äkkiä hymyilevät silmänsä, sanoen: Ha ha, minä olen niin helläsydäminen kuni joku vanha matami... Se on pilkallista joskus. Ja niin hän nauroi taasen. Niin, hyvä Anton, on vaikeata täyttää Theolinda vainajan paikkaa, sanoi vapaaherratar hellästi.
Sitoi kaulaansa punajuovaisen liinan. Suki tukkansa kuvastimen edessä keittiössä, jonne hän pyysi päästä... Ajeli tuolilla seisten tarkoin parran ylähuulestaan ja leuastaan. Ja sanoi lopuksi, itsepäisesti ja ilkkuvasti, menevänsä nyt katselemaan tyttöjä: viihtyvänsä erikoisen hyvin naisväen parissa. Tuonne hän meni vanhaan herraskartanoon päin.
Uljaasti kohosi povensa; hiuspalmikko, paksu, pellavankeltainen, nähtiin somasti leiskahtelevan hänen tukevilla hartioillaan valkeapohjaisen, punaristillisen liinan alta. Rauha asui hänen otsallaan poistumatta ja hänen sydämessään Jumalan-pelko, ankara ja vilpitön. Hänpä oli Impivaaran emäntä, hän talon pienten, sekä omien että ottolastensa, oivallinen kasvattaja.
Päivän Sana
Muut Etsivät