Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 19. heinäkuuta 2025


Eikä iloamme mikään muu olisi häirinnyt kuin pelko siitä, että Liena kenties katuisi kauppaansa ja kääntyisi takaisin. Mutta koska hän ei vieläkään ole palannut, uskallan toivoa, että sille matkalle se Lienakulta jäi. Ja sentähden on minusta paikallaan kirjoittaa hänestä muutama muistosana. Hän ei ollut mikään Lotta Edgren eikä Minna Canth, vaan hän oli nainen, luotu toisen ihmisen akaksi.

Liena jo alkoi epäillä, tokko siellä maata onkaan toisella puolella, ja väitti laivan eksyneen pois oikealta kulkuväylältä. Oli täysi työ todistaissa hänelle, että täytyyhän se Amerikka jossain täälläpäin löytyä, koska satojatuhansia suomalaisiakin jo oli sinne siirtynyt samoja teitä, mitä mekin olimme kulkeneet ja mihin meille oli piletti myyty.

Kah, Matlienako se ... en tässä hämärissä ... käykäähän tänne rekeen, onhan täällä sijaa... Matti oli tuntenut tietä kulkevan hieroja-Lienaksi. Minähän sitä kyllähän minä ... täällä kannoillakin ... tämän matkan, läähätti Liena Matin niskaan.

Joukosta kuului muutamia onnitteluja. Minulla on sinulle, Liena, vähän sanomista, tulehan tuonne välikammariin! pyysin minä värähtelevällä äänellä. Sinne menimme kahden ja istuimme vierekkäin sängyn laidalle. Sinä näytät niin sairaalta? sanoi Liena. Niin, minä sairastankin vilutautia ja se on paleltanut sydämmeni, lausuin katkerasti.

Liena on hyvin vilpitön ja tokinainen luonteeltaan, mutta piti lapselle usein virstan pituisia nuhdesaarnoja, joiden lopussa tyttö jo oli unhottanut alun ja pää-asian. Siitä tavasta hän kuitenkin vähittäin vieraantui, kun minä huomautin, että muistutukset piti tehdä lyhyeen, vakaasti ja asiaan sattuvasti.

Ja syytä heillä oli, sillä hassunnäköistä matkuetta me tosiaan olimmekin. Liena jo alkoi tuskaantua. Mutta hän rauhottui, kun selitin aseman luonnolliseksi. Nyt emme enää olleet ihmisten kirjoissa, vaan siirtolaisten. Toinen luokka mukavuuksineen, ihmisarvoineen kaikkineen oli nyt ollutta ja mennyttä.

Mutta tuota minä tarkoitan, ettei siitä meidän naimisesta voi tulla mitään, änkytin minä. Mi mitään! puhkesi Liena. Niin minusta tuntuu, lisäsin. Mutta johan olemme kerran kuulutetut ja Se ei tee mitään, sen voipi vielä purkaa, jatkoin minä. Mutta mitä sanoisivat silloin ihmiset minusta? Ja se se sekaannus, muistutti Liena. Niin, se sekaannus! harmittelin minä. Jäin mykäksi.

Päivän Sana

anteckna

Muut Etsivät