Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 7. marraskuuta 2025


Menemme nyt muutaman viikon perästä pajaan. Siinä seisoo Olli puukengät jalassa ja näpertää alaisimen ääressä, rauta kiehuu palavassa pötsissä, ja Ollin veli, Pekka, painoi palkeita niin että tukka tuulessa liehui. Kun katselemme Ollin vehkeitä, niin pakkaapa vähän naurattamaan.

Kaikki huusivat yhtä kurkkua: "Hirmumyrsky tulee!" Ja samassa silmänräpäyksessä pyyhkäsi kauhea tuulispää pois sumupilven, joka oli Ambra-saarta ja -salmea verhonnut. Saint-Géran tuli silloin selvästi näkyviin; sen kansi oli täynnä väkeä, raakapuut ja mastokorit olivat alasotetut, lippu liehui puolimastossa, ja neljä ankkuritouvia oli edessä ja yksi pidättimenä perässä.

Sitä kesti pitkän aikaa, sitten rupesi kylmämään, ja tuli jälleen lämmin, viimein kävi hänen mielensä niin keveäksi, niin keveäksi, että hän mielestänsä liehui yli maan, ja nyt hän sen käsitti: puiden latvat häntä kannattivat, kuljettaen häntä toisesta toiseen: siten joutui hän tunturille, sitäkin korkeammalle, paimenmajalle, vielä ylemmäksi, korkeimman vuoren huipulle.

Muutamat olivat kauhean pahoillaan siitä, että lippuja näin muuteltiin, mutta mitä minuun tuli, en voinut huomata että siinä oli mitään eroitusta, oliko siellä tuommoinen vai tämmöinen lippu: leipä oli yhtä kallis ja uni yhtä makea, mikä hyvänänsä noista kolmesta liehui huipulla."

"Tiedä sitten", sanoi sir Kenneth, "koska olet niin itsepintainen, että eilen illalla Englannin lippu liehui tältä kukkulalta Minä olin sen valittu vartia aamu kohta koittaa tuossa makaa taitettu lippuriuku lippu itse on poissa ja minä istun tässä, elävänä ihmisenä".

ei myös, ett' avaimet nuo mulle suodut olisi tulleet merkiks sotalipun, mi liehui vastaan muita kastettuja; ei että kuvani ois leimaks tullut rahalla myötyin, vääräin valtuuksien, ma joist' oon kalvennut ja punastunut. Paimenten puvuiss' ahnaat käyvät sudet, kun täältä katsoo, kaikill' laitumilla; ah, Luoja, miksi varjelukses viipyy?

Niiden tultua lähemmäksi näkyi laivanpäällikkö pukeutuvan juhlapukuunsa. Hän pani päähänsä helmillä kirjaillun päähineen, jossa liehui pitkiä valkoisia kukonhöyheniä, pukeutui lumivalkoiseen, pitkäkarvaiseen vuohennahkaan ja hartioilta riippuvaan huntuun.

Astuessamme eteenpäin suurta valtatietä, kuulin nopeita askeleita lähestyvän ansarista jotakin valkoista liehui likeisessä ruusupensastossa ja äkkiä seisoi Charlotte edessämme. "Minä kuulin teidän tulevan", sanoi hän hengästyneenä ja puoliääneen.

Pyhäpuhtaissaan siellä liehui vilkkaita poikia ja ujoja tyttöjä sekaisin. Kaikki seisoivat nyt melkein ääneti, kainostellen, mikä apulaisen työsalissa, mikä eteisessä, osa odotteli ulkona. Sisällä koeteltiin ääniä; kuka hyväksyttiin, kuka hyljättiin. Onnelliset ne, joille kunnian kukko lauloi koetushetkellä. Vieläkin vilkkuu muistissani heidän iloiset silmänsä.

He rupesivat huutamaan "upsyninksman'ia" tulemaan toisten miesten kanssa avuksi heille; vaikka häntä ei ollut tilamaillakaan. Kun "kontrapantsiksi" kuulivat, että heillä on vielä apumiehiäkin tulossa, niin he vähä kerrassaan alkoivat pötkiä pakoon. Viimeisenä liehui Simo puntarinsa kanssa tappelutantereella, vaan viimein sortuivat hänenkin voimansa.

Päivän Sana

raudalla

Muut Etsivät