Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. huhtikuuta 2025
»Vaan sanopa nyt sinä, Ella, alkoi John hymyillen, »mitä varten Jumala loi sitten maailman?» »Ett' ois lystimp' olla.» Hän puhui Savon murretta niinkuin Miina. »Että kellä olisi lystimpi olla?» »Jumalalla itsellään ja meillä immeisillä.» »Oi tuota lasta, kuinka on viisas», ihmetteli Miina, kaataessaan kahvia pannuun. Ella, näet, oli hänen lempilapsensa.
Kesä oli parhaassa kukoistuksessansa. Tavallisia kesätöitä toimittelimme entiseen tapaamme ja asuimme Vierimällä. Helmikankaan väen kanssa emme paljon asioineet, ainoastaan puhua kuulimme, että emäntää usein vaivasi itku ja hammasten kiristys, kun hänen lempilapsensa oli jätetty ulkomaalaiseen laivaan Raahessa. Niin kerrottiin.
Oliko tosiaankin Larsson, tämä jäykkä kansanvaltainen, isällisen heikkoutensa viettelemänä suostunut tyydyttämään pilalle hemmotellun lempilapsensa oikkuja?
Löfvingin terävä katse huomasi kohta tämän ilon välähdyksen, ja hän tunsi sydämmensä paisuvan. Eipä Martti turhaan ollut hänen lempilapsensa. Mutta vaikea oli näitä kahta tuntea isäksi ja pojaksi, siksi erilaisia he olivat kaikessa. Löfving oli varteva, ja hänen solakka, jäntevä vartalonsa ilmaisi suurta notkeutta ja voimaa.
Karkeapintainen ukko heltyi kohta, ja nuhdesaarna jäi pitämättä; hän veti huulensa juroon nauruun, ja harvinaista oli nähdä Larssonin nauravan. Koko avarassa maailmassa oli vain yksi ainoa ihminen, joka voi saada hänen aina järkähtämättömän totiset kasvonsa kirkastumaan, ja tämä ainoa oli Ester Larsson, hänen nuorin, vallaton ja hemmoteltu lempilapsensa. Sinä tyttöhupakko, murisi ukko.
Leskistä esimerkiksi saatatte juosta, sanoi pruustinna, joka muisti nuorena paljon pitäneensä siitä leikistä. Hän silitteli lempilapsensa vaaleita, silkinhienoja hiuksia ja käski tytön mennä kiltisti leikkimään. Solmia meni kumppaniensa luo ja ehdotteli, että rupeaisivat piilosille. Vähän aikaa oli tämä leikki hauskaa, mutta vieraat tytöt tahtoivat jotakin uutta leikkiä jälleen.
Tämä näyttää ylipäänsä olleen Goethen ajatus tuosta suunnasta, jota ranskalaiset usein nimittävät "genre hoffmannesque". Mutta "lempilapsensa" Mériméen suhteen teki runoilijavanhus kuitenkin jyrkän poikkeuksen, kuten näemme seuraavasta keskustelusta Goethen ja Eckermannin välillä. "Mérimée", vastasi Goethe, "on käsitellyt näitä asioita vallan toisella tapaa kuin hänen kirjailijaveljensä.
Päivän Sana
Muut Etsivät