Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. marraskuuta 2025
Feodor Miheitsh nousi heti kohta tuolilta, otti akkunalta huononpäiväisen viulun rähjän, tarttui käyrään, ei kumminkaan päästä, niinkuin tavallista on, vaan keskeltä, painoi viulun rintaansa vasten ja ummistaen silmänsä läksi tanssia hyppäämään, hyräillen laulua ja vingutellen viulun kieliä.
Yhä korkeammiksi tulivat säveleet, täynnä valittavaa nuottia. Pidättäen hengitystään kuuntelivat kaikki ihanaa laulua, joka hellästi puhui erosta, irronneista ystävyydensiteistä, pitkistä, ehkä ikuisista jäähyväisistä.
HUOTARI. Niin. On tapahtunut niin kuin aina hyvissä kirjoissa: he saivat toisensa. Ja voidaan lopuksi kirjoittaa: Heidän ilonsa oli kuin lintujen laulua keväisessä metsässä ja heidän onnensa kuin pilven päivänpuoleinen ranta. Huotari saarnaa makeasti kuin paalinpappi! Ja valehtelee kuin almanakka! Sillä minä en ole saanut sitä, joka minua kyörää.
Ja talvi kului niin joutuisasti, ja kevät meni menojaan, ja kesä saapui, tuoden mukanaan lintujen laulua, ja puki maan viheriäksi. Ensimäinen rakkaus pääsi nyt, vieraista silmäyksistä saastumattomana, kahteen nuoreen sydämeen asumaan. Hedvigissä se asui syvänä, totisena ja puhtaana, Arvidissa voimakkaana ja palavana. Olisiko hän ehkä Hedvigille kuiskannut jonkun sanan rakkaudestaan?
Niin he todellakin tekivät, ja tekivätpä sen suurella ilolla. Noilla ihmeellisillä kasvoilla oli myös ääni, joka johti ja välistä oikaisi lasten laulua. Sen iloinen sävel oli viehättävä. Laulu viimein lakkasi; sen jälkeen kuului lasten äänten mutinaa, ja sitten seurasi taas lyhyt laulu.
On siinä kuin laulua auvojen kuoroin, ja käy kuni plektronin iskut vuoroin, kun Foibos Apollonin soitto soi; on ilmassa helke, on töminä maassa, kentaurit tannerta polkevat haassa, ja menaadit puistossa karkeloi. Väki faunein ja nymfein, mi metsässä lymyy, jo saapuu ja ikkunat täyttää ja hymyy tätä pappissäätyä arvoisaa.
Mutta kun nuo kolme morsiusneitiä nyt alkoivat laulaa Cendrillonin laulua hänen ollessaan matkalla prinssin linnaan, suvaitsi ruhtinaallinen pari pitää tätä tilaisuuteen hyvin sopivana, vaikka se olikin etikettiä vastaan. Rose, Frédéric ja vieläpä Grégoirekin yhtyivät vihdoin lauluun. Jonkun matkan päässä tulivat vanhat, täyteen ahdatut perhevaunut.
Johan minä sanoin, ettei sitä laulua ole sen enempää ennen tehtyä, mutta jos sitä tahdotaan, niin kyllä sitä lisää tehdyksi saadaan, jos niiksi kiertyy ja mies viinaan mieltyy... Ja saatetaan sitä alkaa uuttakin ... tuommoisesta rimpulasäärisestä räätälistä se vasta oikein hyvä laulu tulisikin... Etkös sinä ole räätäli? Niin mikä sitten? Niin, että sinusta se oikein hyvä laulu tulisikin.
Mitä se oikeastaan oli ei hän itsekkään tiennyt, ennenkun hän taas eräänä iltana kuullessaan kanarialintusen laulua heidän kansallis-lauluaan, elävästi muisteli Kanarialintua Suomessa. Silloin tunsi hän povensa tuimemmin sykkivän, tunsi kaipion salaperäistä paloa rinnassaan.
Sen 29 laulua ovat vanhan kansanrunoutemme mitalla kirjoitetut ja sisältävät monta tosirunollista ja tuoreen mielikuvituksen siivittämää säettä. Seuraavan sataluvun hengellistä runoutta hallitsevat Achreniukset: Abraham, Simo ja Antti, kaikki papilliseen säätyyn kuuluvia. Vielä mainittakoot 1700-luvun hengellisistä runoilijoista Frosterus veljekset ja rahvaan mies Tuomas Ragvaldinpoika.
Päivän Sana
Muut Etsivät