United States or Djibouti ? Vote for the TOP Country of the Week !
Lauhtua yhtymisen värisyttävä riemu jo ehti, hiljaus vallitsee, kuni templin, kun humu urkuin loppuun soi, ja jo mielet vait rukouksehen yhtyy. Tuskin kiinsi he huomiotaan nyt vienohon impeen, hetkeks vaiti mi jäi ovipieleen huonehen aavan. Vaan jopa lanko se rientävi luo; käsi terve jo vyöllä hehkuvan immen, hän punahuulia suuteli siskon.
Kyllä näette kunhan Jukke kotiutuu kaupunkimatkaltaan», vakuuttelivat Mikko Lihvonen ja Uusi Hellberg ja päättivät, että kahdeksitoista vuodeksi se Antti kaikkein vähintään tuomitaan, jos ei iäksi. Mutta voipi se mennä iäksi. »Kahdeksitoista vuodeksi!» huudahti Halosen Teppo. »Kylläpä, kylläpä kerkiää sydän lauhtua. Olikin äsken täysi kuni Piiraisen Kaisan massi. Mutta Jukke otti selkäänsä.
Ja sitten saattoi taas äkkiä mieli lauhtua niin suloisen pehmeäksi, tuntui aivan kuin olisi ikävöinyt ja kaivannut jotakuta, vaikkei itsekään tiennyt ketä. Mutta sinä kesänä hänestä kaikki oli kauniimpaa ja viehkeämpää kuin ennen, lintujen laulu, metsän tuoksu, kukkain loiste, taivaan rusko ja päivän lämmin kirkkaus. Eräänä aamuna juhannuksen jälkeen hän oli salolla aidan panossa.
Oikein suuttunut, ehkä? Niin, niin kyllä huomaan nyt Enköstä siis peri perältäkään saa suukkosta, vai ? SYLVI. Et! AKSEL. Suloinen pikku hallitsijattareni, ole armollinen, anna vihasi lauhtua. Yksi ainoa pieni suukkonen! Minä pyydän niin kauniisti. Yksi ainoa vaan. Ethän sinä toki voi olla niin kova, että hennot sen minulta kieltää? Kas niin, pikku sirkku. Elä oikkuile enää suotta.
Jos hänelle joku poika vekkuli pahaa teki, läksi hän sitä jälestä ajamaan, mutta kiinni pojan saatuaan, oli hänen suuttumuksensa jo ehtinyt lauhtua. Se, joka oli hänen suosioonsa päässyt, hänen kiitollisuutensa ansainnut, saattoi häneen luottaa rajattomasti. Jos joku hänen ystävälleen pahaa teki, julmistui hän hirveästi.
Sillä mitä tulee ensimäiseen vääryyteen, on se loukkaus lakia vastaan, mutta tuon pahan kostaminen merkitsee itse lain syrjäyttämistä. Ryhtyessään kostoon ihminen varmasti on vihollisensa tasalla, mutta antaessaan vihansa lauhtua hän on vihollisensa yläpuolella, sillä anteeksiantaminen on ruhtinaallista.