Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. toukokuuta 2025
Mutta ystäwäni Oskari...? Missä suhteessa hän on häneen...? Hehän owat lapsuuden ystäwät... Mutta ei, ei, ei ... heidän wälillänsä ei woi olla mitään ... ei mitään, sillä heidän wälinsä on niin wapaa ja awonainen toisiaan kohdatessa; ja niin ei se olisi, jos siinä jotakin olisi... Mitäs minä nyt?
Juo iki-kaipuu sydämees, juo korkeaksi kohtalosi Kaakkuri, kaakkuri, harmaja lintu, lasna sun pitkinä iltoina kuulin. Kaakkuri, kaakkuri, viluinen lintu itsekin valitin viluisin huulin. Kaakkuri, kaakkuri, harmaja lintu, menivät lapsuuden harmaat päivät. Kaakkuri, ikuisten aavojen lintu, ikuiset ikävät jäljelle jäivät. Kaakkuri, kaakkuri, harmaja lintu, syysyö kaataa ja syysyö hyytää.
Onneton nuorukainen! Lapsuuden muistot vyörivat hänen mielessään sekavana sumupilvenä vaan. Hän olisi niin monessa asiassa tahtonut selitystä, varmuutta saada. Mutta keltä?
Patruunan lapsuuden aikana oli Jaakko kartanossa juoksupoikana; sittemmin hän kävi muuallakin onneansa koettamassa, mutta kun nuori patruuna vanhempainsa kuoltua tuli tilan omistajaksi, rupesi Jaakko taas kartanossa palvelemaan, ja täällä hän Mäkelän Liisun tuttavuuteen tuli, sillä torppa oli kartanon aluetta.
Kun se mainittuna iltana astui eteeni, samalla haavaa tuoden esiin lapsuuden muistoja ja myöhempiä mielenkuvituksia, puoleksi muodostuneitten toivojen haamuja, hämärästi nähtyjen ja yhtä hämärästi ymmärrettyjen harhaluulojen liehuvia varjoja, yhteen sekaantunutta todellisuutta ja haaveellisuutta, joka syntyi siitä työstä, jossa ajatukseni olivat puuhanneet, herätti se tavallista enemmän mietteitä minussa.
Kun Hanna lukemisensa lopetti, aukaisi hän kauniit silmänsä, jotka kohtasivat hänen lapsuuden ystävänsä silmät. Ei kumpikaan virkannut sanaakaan, mutta seuraavana silmänräpäyksenä oli hänen kätensä Kallen kädessä. Taas kului hetkinen, ja Kalle puristi tätä kättä lämpimästi käsiensä väliin.
Harvoin tuollaisista lapsuuden tuumista mitään tulee, kun järkevälle mielelle joudutaan."
Hän oli käynyt niin komeaksi ja miehekkääksi siellä aavalla merellä. Iho oli ruskettunut, tukka käynyt tummemmaksi ja silmissä oli meren syvää, salaperäistä loistoa. Hän tapasi sitten pahan tytön ja he nauroivat yhdessä muistellessaan lapsuuden aikoja. Eikä heidän naurussaan ollut mitään pahaa, ei muuta kuin nuoruuden iloa vain.
Lapsuuden muistot tulvehtivat joka taholta hänen mieleensä, mutta ne eivät enää häntä ilahduttaneet. Kuinka hän tunsi olevansa kaukana niistä! Mitä kaikkea hän oli nähnyt tällä välillä? Ja miten vähän kaikki nuo ihmiset täällä tiesivät maailmanmenosta ja hänen murheistaan.
Hän oli opettajattarena kansankielisessä tyttökoulussa, mikä hiljakkoin oli perustettu kaupunkiimme sekin yksityisten kansalaisten varoilla. Kulkeissamme Annan kanssa puhelimme »kuluneista päivistä», muistelimme lapsuuden aikoja, jolloin vasu kainalossa kulimme talosta taloon. Nyt oli meidän lähtöpäivämme. Kävin Jaakon ja Juuson asunnossa.
Päivän Sana
Muut Etsivät