Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. kesäkuuta 2025
Meidän poikaset ja nuoret miehet eivät luule muutoin voivansa hauskutella, jos eivät saa käyttää nyrkkiään. En ymmärrä mistä se tulee". "Joo", sanoin minä, "yhtä vähän kuin oikeastaan osaamme vieraitamme huvitella, yhtä vähän itse osaamme huvitettuina olla. Emmekä myöskään lapsiamme huvittele eli hanki heille kotosalla huvitusta.
Pienestä pitäin opetimme lapsiamme siihen, että he kaikissa tytyivät omaan asiaansa, eivätkä pyrkisi hallitsemaan ja valloittamaan toistensa kaluja; sillä pahana esimerkkinä olen usein havainnut jonkun perheen lapsista olevan niin itsevaltiasta laatua, että tohteis ryöstää puoleensa toisten lasten omaisuuden, ja usein koettaa puolustukseksensa huutaa, kirkua, purra, kynsiä j.n.e.
Tottahan nyt joka kristitty tietää, että lohikäärme tappoi ritari Pyhän Yrjön. *Maija*. Mutta sittehän lohikäärme ei voi syödä meidän lapsiamme. *Kuningas*. Ei, Maija, se olikin vain koetus. *Maija*. No, niinpä ottakaa hänet, herra kuningas Se on totinen tosi, että hänellä on merkki korvassa.
Jos meidän joskus piti rangaista lapsiamme, niin se tapahtui molempain yhteisestä tahdosta, eikä toisen kiukustuneesta mielijohteesta, sillä asia tutkittiin ensin molemmin puolin; siitä seurasi ettei kumpainenkaan tullut lapsen puolesta terjumaan, eikä pientä rikoksellista puolustamaan ja paaduttamaan, jonka pahan tavan olen useoissa perheissä nähnyt.
Mutta kuulen monen inttävän mitähän meistä sitten tulee, jollemme saa puhua? Emmekö enää saisi nuhdella lapsiamme, palvelijoitamme, toisiamme? Pitääkö meidän antaa ihmisten mielin määrin tehdä väärin suutammekaan avaamatta? Ei suinkaan. Virheet täytyy huomata ja niistä muistuttaa; erehdykset oikaista.
Kenenkä kasvatus? Minunko vai lasten? Helmer. Sekä sinun että lasten, armas Noraseni. Nora. Ah, Torvald, sinussa ei ole miestä kasvattamaan minua oikeaksi vaimoksi sinulle. Helmer. Ja sen sinä sanot? Nora. Entäs minä, kuinka minä olen valmistettu kasvattamaan lapsiamme? Helmer. Nora! Nora. Etkös itse sanonut sitä vast'ikään, ettet sitä tointa voinut minulle uskoa. Helmer. Kiivastuksissani!
»Niin, Alette», hän tunnusti, »minulla oli todellakin yhteen aikaan kovemmat päivät kuin sinä tiesit; tahdoin niin hartaasti, niin hartaasti säästää sinua, näetkö»... »Niin, tosiaan minua on säästetty!» sanoi hän itsekseen. »Mutta jos olisit säästänyt minua hiukan vähemmän, niin en kenties olisi näin köyhä nyt.» »On kerta kaikkiaan niin, että sinä olet kokonaan elänyt lapsiamme varten, Alette.
Ylpeyttä seuraa lankeemus, ennusti vanha kirkkoväärti. Kyllä maar' herrat hemppunsa hoitaa, lisäsi vielä raatari. Herrain ystävä ja kansan halveksija! Vaarallinen mies paimentaa lapsiamme, varoitti sauvansa turvissa tutiseva vanhus. Rukoilkaa parempia aikoja, kehoitti hän lopuksi. Kaikki vaikenivat. Kellot kutsuivat temppeliin.
«Meidän ei tule kasvattaa lapsiamme oman itsemme vaan heidän itsensä tähden!» hän lausui lämpimästi. «Heidän onneaan meidän tulee etsiä. Me kyllä vielä keksimme mikä on niin yhdelle kuin toisellekin lapselle hyödyksi; koettakaamme vaan voittaa ja säilyttää heidän täydellinen luottamuksensa.
Mutta lapsiamme et saa kasvattaa; niitä en voi uskoa sinulle . Oh, että minun täytyy sanoa tätä hänelle jota niin palavasti olen rakastanut ja jota minä vieläkin ! No, olkoon se mennyttä! Tästälähin ei enää ole kysymystä onnesta; nyt on vain katsottava, miten saadaan säilytetyksi jäännökset, pätkät, ulkomuoto Näin myöhään. Jokohan tuo kauhein kauheimmista ! Joko hän ? Kätke itsesi, Nora!
Päivän Sana
Muut Etsivät