Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025
Kaarinaksi tahtoi hän lapsensa ristittäwän, kaimaksi ja muistoksi poismenneelle äidillensä. Wireästi ryhtyi hän nyt uudestansa työhön, mutta entistä iloisuuttansa ja hilpeyttänsä ei hän koskaan enään saanut.
KAISA. Eipä siinä muukaan auttanut. Kun se ei kerran naimisiin tahtonut mennä, niin piti sitä ainakin poistua ihmisten silmistä täältä kotipuolelta. ROOPE. Minkätähden? KAISA. Se on nyt sellainen ummessa pidettävä asia, jota ei täällä vielä tiedetä. Mutta saa kai sen sanoa sinulle. Siellä näetkös Hilma synnytti lapsensa.
Nuori mulattivaimo oli juuri tuudittanut lapsensa suloiseen uneen ja laski sen matkustavaisten tavarain lomaan. Itse hän sitte kiiruhti laivan rantalaitaan katsomaan, eikö ehkä hänen miestänsä näkyisi niiden passarineekerien joukossa, jotka laivasillalla seisoivat odotellen, eikö kukaan tarvitsisi heidän palvelustansa.
Vaan tunsi hän syvää surua ajatellessaan, että lapsensa ovat vailla kaikkea maallista hyvyyttä. Hän luki sen vanhemmille rikokseksi, että he jättävät lapsensa maailmaan köyhyyden omina ja siten kurjuuden saaliiksi. Tämä kipeä tunto pani hänet suurimmalla ahkeruudella antamaan ja istuttamaan heihin henkensä hyvyyttä, sen mitä hänessä suinkin oli.
Ja kun kreivi heittäysi sohvalleen, kuuli hän Katrin kimeän äänen: «Tunteeko kreivi G. vielä minua?« Kreivi hypähti ylös. Hän oli pelästynyt. «Lapsensa surmaajan kanssa ei ole minulla mitään tekemistä«, sanoi hän kiireesti, kiivaasti, kolkosti. Tuollaista vastaanottoa ei ollut Katri odottanut. Hänen huulensa menivät sinisiksi. Hän seisoi muutaman silmänräpäyksen liikkumatta.
Kukapa tietää, minkälaisella kuoleman kauhistuksella tämä lautta tehtiin ja millä tuskalla pienoinen otettiin äidin sylistä ja pantiin tynnyriin, millä ristiriitaisilla tunteilla se viimeinkin heitettiin meren valtaan ja köysi liukui vapisevista käsistä! Luultavasti oli jo silloin viimeinenkin pelastuksen toivo kadonnut, kun nuo poloiset jättivät lapsensa tuon heikon tynnyrin turviin.
Jos rikkaat sairastuvat, niin saamme me valvoa heidän luonansa, jos heidän lapsensa kuolevat, silloin me liinata ruumiin; jos meillä on kaunis tyttö, niin on heidän nuorukaisillansa oikeus vietellä heitä, koirankaan saamatta sille haukkua.
Tässä asiassa en tahdo ajatella, puhua enkä kirjoittaa »maltillisesti». En, ja tuhatkertaisesti en! Sanokaa miehelle, jonka talo palaa, että hänen pitää soittaa hätäkelloa »maltillisesti.» Sanokaa hänelle, että hänen tulee »maltillisesti» temmata vaimonsa ryövärin käsistä! Taikka »maltillisesti» temmata lapsensa liekistä!
Ja kellot kaikuu, kaikuu, kaikuu Ja vaarat kaukoa vastailee Niin juhlallista, Niin murheellista Nyt virttä saattojoukkue veisailee, Ja äiti kuollehen vainaan Kääntyvi puolehen taivaan Ja lapsensa sielulle autuutta rukoilee.
Viimein menehtyi sairas tautiinsa ja kuoli joulukuun kolmantenatoista päivänä. Silloin selkeni, minkä tähden hengenvakuutus häntä niin tuskastutti hänen viimeisinä elonpäivinään. Tietäkää, hän oli myynyt hengenvakuutuskirjeensä muutamasta taalerista ja siten jättänyt vaimonsa ja lapsensa katkerimman surun ja hädän omaksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät