United States or Guernsey ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän talutti naisen tuolille istumaan ja jäi itse seisomaan, nojaten selkäänsä uunin kolkkaan, tukien päätään kädellä ja kääntäen silmänsä poispäin. Näittekö minut kadulla ja neuvoitte minut lapselle? kysyi hän. Niin tein. Onko tämä pikku raukkakin petoksessa osallinen? Minä toivon, ettei tässä mitään petosta ole ollut.
Päivä tää niin pitk' on, Kuin juhla-aaton yö on lapselle, Jok' uudet vaatteet saanut on, mut niit' ei Saa vielä käyttää. Tuoss' on imettäjä; Hän uutta tietää; joka suu, ken lausuu Vain Romeon nimen, puhuu taivaan kieltä. Mitä tuo? Ah, tikkaatko Tuot Romeota varten? IMETT
Vaimollensa osotti hän enemmän luottamusta kuin tähän asti, sillä hän aina puhui siitä kasvatuksesta, jonka oli antava pojallensa, kaikkein keksintöinsä ja tavarainsa perilliselle. Hänestä oli tehtävä muinais-ajan viisaimpain miesten tapainen. Näitten tuumain alku oli se, että lapselle nimeksi pantiin Aristoteles.
Parin viikon kuluttua kuoleman jälkeen nosti Risto henkivakuutus-yhtiö Suomen asiamiehen luona 3,000 markkaa, Loviisa-vainajan henkivakuutus-summan. Samalla tiellä ja samoilla rahoilla osti hän Loviisa-vainajan kolmelle lapselle myötäjäis-vakuutuksen. Palattuaan kotiinsa kertoi hän Lehtolan emännälle, joka juuri oli sinne saapunut, mitä hän oli rahoilla tehnyt.
Matkamme Eisenachista oli lakkaamaton juhla ja pikku lapselle joka nyt on kahden vuoden vanha teimme sänkyvaatteista mukavan sijan vaunuihin.
"Tulisitkos iloiseksi, jos saisit sormukseni?" "Tulisin niin iloiseksi!" "Mitä sillä tekisit?" "Antaisin äidilleni." Kauppias otti sormuksen sormestansa, antoi sen lapselle, ja tunsi ensi kerran elämässänsä antamisen ilon, nähdessänsä lapsen silmäin loistavan ilosta.
Zelina piteli yhtä lapsen pienistä käsistä ja osoitti lapselle peilissä, millä tavalla hänen piti sanoman: "Minun rakastettava äitini!" Siinä samalla napautti joku ovella ja sydämellinen ääni lausui: Zelina, enkelini, aukase! Isä! huusi Viola ja löi ilosta käsiänsä yhteen, juoksien ovelle.
Hän kävi istumaan hänen viereensä ja puhui hänelle kuin sairaalle lapselle, ystävällisesti, hellästi. Helenan kyyneleet ja nyhkytykset pysähtyivät, ja heti sen jälkeen oli hän kahta vertaa hellempi, tunnusti vikansa ja nöyrtyi, niin että se Erikistä tuntui melkein liialta.
»Eikö oman äidin seura olisi lapselle hyväksi?»
Niemeltä tohtori läksi Tuomelaan, jossa hän kertoi, miten kurjassa tilassa Niini oli, ja sanoi Maarialle: »Eikö olisi mahdollista, että kävisitte häntä katsomassa? Niemellä ei hänelle paljon hoitoa anneta, mutta se olisi lapselle sangen tarpeen.» Maaria hymyili ja lupasi sen tehdä halusta, koska lapsi oli hänelle rakas.