Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. lokakuuta 2025
Pöydässä istuu asujat kaikki Huoneessa loistavas, Kellenkään määrää eteen ei panna Lahjoista taivahan; Kaikki yhtä ansainneet, Kaikki tässä vierahat; Ja koska he pöydästä käyvät, Pauhaavat jouluvirret.
Johda minut heti täältä laivaan! Tule, niin menemme isäsi ja suloisen äitisi luokse; minä tahdon heidät hyvästi jättää nyt, nyt heti, ja kiittää heitä kaikesta hyvästä, mitä ovat minua kohtaan tehneet, kiittää heitä rakkaudestaan, suurista lahjoista ja opetuksesta, mitä olen saanut, etten tarvitse paljaana merimiehenä enään kulkea.
Pitää sen laivassa ja kirkkorannassa ja kirkonmäelläkin ... on se hänen päässään yhtä hyvä kuin kenenkä muunkin. Ja hänen kasvoistaan loistaa niin suurta onnea ja tyytyväisyyttä ja kiitollisuutta kaikista Luojan vähistä lahjoista, jotka ovat hänen osakseen tulleet, että on minunkin oikein hyvä ollakseni... Rakkauteni, minne katosit ystäväni, minne minusta eksyit?
Ja niin se talkoo pidettiin kuin tavallisesti tapa paikkakunnalla on. Pötyä oli pöydässä, eikä Jumalan lahjoista puutetta ollut.
"Tiedätkö, Ester", sanoi Bengt eräänä päivänä huolestuneen näköisenä, "pelkään meidän erehtyneen Svenin lahjoista; luulen, että kun ne elämässä kerran tulevat kysymykseen, tulee esiin, että ne ovat jotenkin keskinkertaiset." Esterin poskille kohosi kiivas puna.
Parhaat teistä lähtekööt niiden kanssa Ruotsin vihollisen luo ja koettakoot vaikuttaa niihin, joille eivät miehet mitään voi. Se valta, vastasi Maria harmistuneena, joka tulee miekalla valloittamaan maata, ei huoli vapisevien naisten rukouksista, vielä vähemmin lahjoista.
Hugolla oli muuten siihen aikaan korkea ajatus Mériméen lahjoista sekä kirjailijana että arvostelijana. Samaa mieltä olivat muutkin ja Globe-lehden arvostelija hänestä sanoikin, että "M. Mérimée est jusqu'
Hänen suurin ilonsa oli annella pähkinöitä tai muita hedelmiä ja sokurileivoksia orjaparoille, ja kuin hän näki, miten he iloitsivat niistä niin ystävällisesti annetuista lahjoista, silloin leimusi hänen silmissään kuin taivainen valo. Kauemmin viipyi ennen, kuin hän tutustui Tuomon kanssa.
»Voi, Frits, minun sydämeni on pakahtua, kun ajattelen, että sinä lähdet pois. Mitäpä minä välittäisin lahjoista.» Ja Dorotea itki. Frits oli heittiö; hän ei edes langennut polvilleen ja vannonut hänelle taivaan ja helvetin, auringon ja kuun nimessä, että hänen sielunsa kuului Dorotealle.
Se oli kieltä, josta lähettiläät ymmärsivät vain sen verran, että muukalaiset kuokkavieraat, kiitokseksi kaikista saamistansa runsaista lahjoista, nyt aikoivat syödä heidät karvoineen päivineen. Kauhistuksissaan tämmöisestä kohtelutavasta poistuivat he tietysti heti Espanjalaisten leiristä, ja kaikki välipuheet keskeytettiin. Seuraavana aamuna ei näkynyt yhtäkään "villiä" leirin seutuvilla.
Päivän Sana
Muut Etsivät