United States or Turkey ? Vote for the TOP Country of the Week !
Lisätkää risuja kokkoon, pojat! kehoitti rovasti. Snellman ja Lönnrot! Nyt täytyy meidän pitää oikein hauskaa. Se nyt oli oikein iloinen asia, että tulitte. En vieläkään voi oikein uskoa silmiäni, että olette siinä. Kas niin! Lanko, istu tähän! Kiitos, minun on hyvä tässäkin. Isännät käykää tähän likemmä! maistamaan tätä makeata viinaa.
Ruustinna oli toivonut, ettei professori ollenkaan tulisi, ja niin oli hän itsekin ensin ilmoittanut, mutta sitten kuitenkin kirjoittanut tulevansa. Se vielä puuttuisi, että Snellman tulisi! Lönnrot, hän saisi kyllä kernaasti tulla, saisi kernaasti nähdä.
Suokaa anteeksi, sanoi hän hilpeästi hymyillen, mutta vanhana ylioppilaana minä en voi olla tarttumatta maljaan, joka on eteeni ilmaantunut. Ja kun minä maljaan tartun, niin minä en voi olla puhetta pitämättä. Ja kun minä kerran puhun, silloin kun on saapuvilla Elias Lönnrot ja Johan Vilhelm Snellman, niin en minä voi olla heille puhumatta. Hyvä! Hyvä!
Näilläkin on jokaisella oma äänenkannattajansa. Yleistajuista kirjallisuutta on Kansanvalistus-seura vilkkaalla toiminnallaan suuresti edistänyt. II. Vuodet 1835 1850. Elias Lönnrot. Uusi jakso Suomen kirjallisuuden historiassa alkaa Kalevalan ilmestymisestä v. 1835.
Täällä olen nyt siitä syystä, kuin olen ottanut työkseni suomalaisien sanojen latelemisen Meurmanin tekeillä olevaan Wenäen, Ruotsin ja Suomen Sanakirjaan, ja Lönnrot, jonka sanakokouksista ehtimiseen kirjoitan mitä tarvitsen, nyt itsekin on täällä.
Herr Sekreterarens ödmjukaste tjenare D. E. D. Europaeus. Följande ord hafva icke kunnat öfversättas. Dessa kunna nog af D:r Lönnrot öfversättas. Bedes om detta brefs aflämnande till ägaren. Reinholmille. Velihyväseni!
Kyllä hän tosin sittenkin jotain puhui, mutta me emme siitä mitään ymmärtäneet, mutta setä Lönnrot sanoi, että se oli lapinkieltä.
Mutta mainittu sanaselvitys kyllä sopii erittäinki jälkeenpäin toimitettaa, ja sillä toivolla, että kuitenki niin saada lupauksemme täytetyksi, otamma tällä kertaa lukialta jäähyväset. Matkalla Sotkamon pitäjässä 9 päivä Lokakuuta 1840. Elias Lönnrot Virsi-Lauluja. Suomettaren kosijat.
Kun ovi paukahtaa kiinni, hyppää hän ketterästi alas, ja edessäni seisoo itse Elias Lönnrot! Elias Lönnrot? Ipsissimus! Olemme aikoinamme olleet yhdessä perustamassa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuraa. Muistan sen päivän kuin eilisen.
Vaan olisi Halosenkin kotoinen Lönnrot-kuva saapa sijansa jossakin. Sija olisikin jo valmis Kajaanissa, jossa Lönnrot niin kauan asui ja josta käsin hän runot keräsi. Siellä sydänmaan sisässä, mutta samalla vilkkaan matkailijaliikkeen varrella, siellä olisi esim. vuolukiveen hakattu kuvapatsas kuin kotonaan. Onhan Porvoossakin Runebergin patsas.