Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
Tammikuun 22 päivän aamulla k:lo 7 soi poislähtö torvi ja vähän sen jälestä lähdimme marssimaan Adrianopolia kohden; tultuamme ulos kaupungin tullista pysäytettiin joukot ja järjestettiin marssikolonneihin. Tämän jälestä alkoi marssi.
Kumppalini ja minä tulimme Lontoon itäisestä osasta suuren rakennuksen luo, joka oli melkein teaaterin näköinen. Mahdottoman suurella paperilla oli ilmoitettu: "Täällä laulaa Mr. Parker ja saarnaa Miss Parker tänä iltana k:lo 8." "Meidän pitää mennä sisään", sanoin minä tietysti, ja niinpä teimmekin.
Vasta sitten hän aukaisi kirjeen, jonka hän oli saanut. Sen sisällys oli omiaan tuottamaan hänelle mielenliikutuksen. Siinä seisoi nopeilla, epäsäännöllisillä kirjaimilla piirrettynä: »Isäni pyytää teitä sydämellisesti tervehtiä. Ellei teillä ole mitään sitä vastaan, syömme tänään yhteisen päivällisen. Odotamme teitä k:lo 5 i.p. Hotel Kronprinz.»
Seuraavana aamuna k:lo 2 heräsi hän kun kaksi upseria sotamieskomppanian kanssa tuli häntä vastaanottamaan tervehtien häntä tervetulleeksi ja tuoden hänelle aineksia eurooppalaisen aamiaisen valmistusta varten. Hänen seuralaisensa hämmästyivät suuresti ja luulivat noiden aseellisten miesten tulleen heitä ja Livingstonea vangitsemaan.
Meidän osastomme sai käskyn marssia länteen päin, valloittamaan Sofia'a ja puhdistamaan sen lähiseudut vihollisista. K:lo 4 j.pp. lähdimme marssimaan takaisin Taschkisen'iin päin, jonne saavuimme ehtoolla pilkko-pimeällä.
Kokonainen perhe, johon kuului mies, vaimo, kolme lasta ja kaksi piikaa, murhattiin k:lo 7 aamulla, kun täysi liike jo oli kaikkialla. Mainittu teko tapahtui talossa, joka oli vilkasliikkeisimmällä kadulla, kun kauppapuoti, jossa murha tapahtui, jo oli avattu. Kun minä k:lo 9 ajoin ohitse, olivat ruumiit asetetut nähtäville.
"Iltapuolella k:lo 5 lähtee juna Berliniin, joten te saavutte sinne sopivaan aikaan". "Kiitoksia paljon siitä sanomasta!" sanoi Witt nostaen hattuaan. Hän istahti sitten penkille. "Ah, kuinka minun on lopulta käyvä!" sanoi hän itsekseen. "Lukkari ja naapuri Swart puhuivat niin paljon matkustamisen hauskuudesta.
"Oo ehk' ei olisi aivan mahdotointa", vastasi Marit ja katseli häntä. "Olkoon siis päätetty, kahden vuoden perästä minä tulen ja silloin häitämme vietetään. Vaan nyt minun täytyy kiirehtiä pohjoiseen päin, minun pitää olla tunturin toisella puolella k:lo 12". Ja mies antoi Marit'ille kättä.
Kun sitten vieraissa kävijät palasivat kotia hyvään aikaan noin k:lo 10, näkyi taas muutamia lyhtyjä kaduilla; he kohtasivat yövartijaa ja toivottivat hyvää iltaa; nuoret kysyivät mitä kello oli, kiusataksensa häntä, mutta vanhat kysyivät täydellä todella mistäpäin tuuli kävi. Vaan sen jälkeen oli kaupunki pilkkosen pimeä ja aivan kuin kuollut.
Wappu pani kylmemmän kääreen hänen päähänsä, hän avasi puoleksi silmänsä, mutta sulki ne pian jälleen ja vaipui kuoleman kaltaiseen uneen. Jos nyt lääkäri vihdoinkin tulisi! sanoi Wappu ja istui jakkaralle sängyn viereen? Paljonko kello lienee? Pappi katseli kelloansa: Koska lähetit häntä hakemaan? Varhain k:lo viisi. Siis hän ei vielä voi olla täällä.
Päivän Sana
Muut Etsivät