Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. kesäkuuta 2025
Näitä ja muita arvosteluja koetettiin kaikin voimin levitellä kansassa, ja samalla muistutettiin sille, millä tavalla minä olin saapunut heidän rannoillensa: että minä nimittäin tulin haaksirikkoisen laivan pirstaleella, olin huonossa puvussa ja vähällä menehtyä nälästä ja janosta kun asukkaat minun löysivät, mikä tila ei juuri hyvästi soveltunut auringon lähettilään toimeen ja arvoon.
"Täällä minäkin asun vastaisuudessa valtakunnan senaattorien joukossa", tuumi Petros itsekseen. Sataman suulla tuli heitä vastaan keisarinnan upea huvialus "Thetis". Heti, kun se tunsi lähettilään kolmisoudun, se nosti purppuralippunsa ja käski heitä pysähtymään. Pian saapui kolmisoudun kannelle keisarinnan lähettiläs. Hän oli Aleksandros, joka ennen oli ollut lähettiläänä Ravennan hovissa.
Tuskin astuttuaan sisälle kutsui hän heti lähettilään, sanoi ystävällisesti surkuttelevansa, että oli antanut hänen niin kauan odottaa, otti paperitukun, tutki sen sisältöä ja kirjoitti heti vastaanottotodistuksen. "Tässä", lausui hän ojentaessansa sen lähettiläälle. "Kaikki on järjestyksessä. Mutta aiotteko todellakin lähteä kotiin vielä tänä yönä?"
Ajopelin täytyy vähän ajan perästä olla jälleen täällä, sillä ne ovat kuninkaan, ja jos pidot päättyvät aikaisin saattasi muuten tulla puute vaunuista." "Minä tahdon palata sinne, mistä olen," Klea keskeytti innokkaasti lähettilään. Saata minut heti vaunuille." "Seuraa minua sitten," vanhus pyysi. "Mutta minä olen hunnutta", Klea huomautti, "eikä minulla ole muuta kuin tämä ohut puku ylläni.
Vaikeus oli vain siinä miten päästä hyvissä turvin piispan pieneen hoviin; mutta siitä Ludvig lupasi pitää huolta levittämällä sellaisen huhun, että Croyen kreivittäret, peläten joutuvansa Burgundin lähettilään käsiin, olivat yön aikana Tours'ista paenneet Bretagneen päin.
"Minä ilmoitan loukkaavan vastauksesi herrallesi keisarille ja pyydän, että sinut kutsutaan takaisin. "En ryhdy keskusteluihin kanssasi." "Kuningatar, sinua ei aiota enää kauemmin säästää. Seuraavan lähettilään nimi on Belisarius ja hän tuo sotajoukon tullessaan." "Mahdotonta", huusi hyljätty ruhtinatar. "Minä peruutan pyyntöni." "Liian myöhään! Belisariuksen laivasto on jo Sisilian luona.
D'Artagnan näki jo, niin nopeasti unelmat liitävät mielikuvituksen siivillä! luonansa tuon nuoren naisen lähettilään, tuomassa hänelle lemmenkohtausta koskevaa kirjettä, kultavitjoja tai jalokiviä.
Pidän itseni onnellisena, rakastettava Maria, voidessani tarjota teille suojelustani noita raakoja sotamiehiä ja talonpoikia vastaan, virkkoi nuori ritari ranskaksi äänellä, joka oli samalla suojeleva ja keikarimainen. Tulkaa, minä vien teidät lähettilään asuntoon; siellä voitte rauhassa kertoa minulle, minkä kummallisen sattuman johdosta minä tapaan teidät täällä ja tuossa oudossa valepuvussa.
Täällä minä nyt elin raakaa elämätä, kunnes olin ehtinyt niin paljon oppia maan kieltä että minä saatoin vaihtaa ajatuksia asukkaiden kanssa ja olla heille avuksi heidän taitamattomuudessansa. Yksinkertaisimmat elämän säännöt, joita heille määräsin, saivat jumalallisten käskyjen maineen. Minusta laajalle levinneen maineen vietteleminä tulvasi luokseni kansaa kaikilta tahoilta, ikäänkuin suuren taivaan laittaman lähettilään luo. Minä sain kuulla, että minun tulostani lukien tehtiin uusi ajanlasku. Tämä tieto oli minulle sitä tervetulleempi ja rakkaampi kun minua Natsaarilla oli pilkattu vilkkauteni ja Martiniassa vitkallisen käsityskykyni tähden. Nyt minä älysin tuon vanhan sananlaskun totuuden että sokeitten joukossa hallitsee yksisilmäinen, sillä minä olin tullut maahan, jossa minä sangen ulkopuolisella opilla ja muutenkin ilman varoja ja keinoja, saatoin tehdä itseni kuuluisaksi ja kohota mitä korkeimpiin arvoihin. Hyvä tilaisuus tutkimaan mihin minä kelpasin oli myös tarjona, sillä maa tuotti runsaasti kaikkea semmoista, joka on ihmisille hyödyksi ja huviksi; monta lajia hyödyllisiä hedelmiä kasvaa täällä villinä, ja jos ihminen vain viitsii kylvää niin kyllä hän saa hyvän elon korjata. Asukkaat eivät ole juuri tahdottomia oppimaan taikka järjen puutteessa; mutta kun ei niillä milloinkaan ole ollut tilaisuutta mitäkään oppimaan elävät he mitä syvimmässä taitamattomuudessa. Kun minä kerroin heille synnystäni, kotomaastani, haaksirikosta ja muista tapauksista matkallani, ei siellä löytynyt ketäkään, joka minua uskoi. He pitivät uskottovampana että minä olin jokin auringon asukas, joka olin tullut alas heidän luoksensa, minkätähden he myös yleensä kutsuivat minua Pikil-Su, s.o. Auringon lähettilääksi. He eivät tosin kieltäneet ettei jumalata löydy, mutta he eivät huolineet koettaa saada tätä tärkeätä totuutta selville päähänsä; he arvelivat että heille oli varsin kylläksi uskoa niinkuin heidän esi-isänsä olivat uskoneet, ja tässä ainoassa uskosäännöksessä oli koko heidän jumaluusoppinsa lausuttuna. Siveysopissa olivat he ehtineet oppia tämän ainoan säännön: "
Minä en luullut ... minä en tiennyt niitä niin pahoiksi mutta menkää, Jumalan tähden, sen wieraan perään! minä tahdon polttaa nämät hänen silmäinsä nähden, ett'ei näistä mitään kirousta tulisi menkää, menkää, äiti!" sanoi hän sisällisestä tuskasta wapisewana. "Kiitos Jumalan!" sanoi äiti ja meni. Kauan ei hän wiipynyt, ennenkuin hän palasi, lähettilään kanssa takaisin.
Päivän Sana
Muut Etsivät