Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. heinäkuuta 2025
"Oi, kuinka mielelläni, kuinka mielelläni olisin onnellinen tässä kauniissa maailmassa, kauniissa syntymämaassani; oi, miten pelkään onnettomuutta, joka vastustamattomasti lähestyy niinkuin varjot tällä seinällä kasvavat kuulumattomasti auringon laskiessa. "Kuka pysähdyttää tuon lähenevän, elämääni uhkaavan varjon?"
Te olette voineet nähdä sellaisen ihmisen, joka lähestyy vihkimystä ja josta ette tiedä, mikä on hänen elämänsä sisältö; hän ei mitään pyydä, ei mitään toivo, hän täyttää velvollisuutensa nurkumatta vieläpä iloisesti, hän aivan kuin säteilee onnea siitä, ettei mitään toivo eikä vaadi. Tämä sisäinen saavutus on itse asiassa sielullinen lepotila ennen vihkimystä.
Se kipenä lahjoitettiin poveemme jo aikojen aamuna, se on luonnistanut maailman juoksun, ja koska se viimein on syttynyt kirkkaaseen, valkasevaan tuleen, sillon katokoon kernaasti tämä mailma. Mutta mihen olen joutunut, minä narri, apinoitessani Danaidein askaretta? Kas tässä lähestyy mies, joka taitaa puollustaa sinun uskoas. CANZIO. Sen puollustajan hylkään.
Kuumasti paistaa puolpäivän aurinko. Pitkin santaista, tomuvaa tietä astelee kiivaasti Eerikki kotoansa kohden. Hän astelee lepäämättä, tuntematta yhtään väsymystä, ja ilon tulesta silmänsä liekehtii, koska liehtoo häntä vastaan kesän liepeä tuuli. Ilta lähestyy, vaeltajamme poikkee sisään erääseen majapaikkaan, jossa hän kohtaa kaksi nuoruuden ystävää ja kylänmiestä.
Vaari ei ollut ottanut koko sotaneuvotteluun tähän asti osaa, mutta silloin hän huusi raikkaalla, vaikka liikutuksesta vapisevalla äänellä: "Hiljaa! tässä ei ole aikaa voivotuksiin eikä kyyneliin, kun varma tuho joka hetki lähestyy.
Minä en ymmärtänyt, että perkele, joka kiusasi minua kapinoimaan, myöskin kiusasi minua ajattelemaan, ettei Jumala antaisi anteeksi. Minä olin ennen ajatellut koetusta jonkunlaiseksi pyhyydeksi, jossa aivan luonnollisesti tuntisin Jumalan läsnä-olon. Minun tuli vielä oppia, että sekin voi olla jopa "pimeyden hetki," jolloin pimeyden ruhtinas näkymätönnä lähestyy meitä.
TIMO. Oikein! Minä olen Timo, sinun oma veljes. Hätä ei ole vielä suurin suuri, pojat. SIMEONI. Suuri ja hirmuinen on päivä, joka lähestyy, ja sen nimi on hävityksen kauhistus. AAPO. Miksi ennustat niin? SIMEONI. Hän sanoi. JUHANI. Kuka? SIMEONI. Hän, hän, mun toverini matkalla. EERO. Ja minäkö? SIMEONI. Et sinä, vaan se hirmu, joka on minua johdatellut.
Vastaisuudessa he luulevat, etäisessä tulevaisuudessa, saavansa enemmän toistensa seurasta nauttia ja peittelemättä toisillensa näyttää ne arvokkaat aarteet, jotka nyt käyttämättöminä ja hyödyttöminä piilossaan uinailevat. Mutta voi! Aika rientää ja kuolema hiipien lähestyy ja me uudistamme Raamatun valituksen: palvelijasi kulkiessa sinne ja tänne oli mies kadonnut.
Hän katselee kyyneltä, nuoren tytön kädenliikettä, putoavaa vesipisaraa; hän kuuntelee ajatusta, kun se kiitää ohi, puristaa veljen kättä, lähestyy jotain huuliparia avoimin silmin ja sieluin. Niissä hän alati näkee sitä, mitä sinä saat nähdä vain hetken ajan; ja yhdestä hymyilystä hän oppii sen, mihin sinä tarvitset myrskyä, ehkäpä kuoleman käden kosketusta.
Mut hän ei tule, tässä seison mä Nyt suojatonna, koska lähestyy Mua koetus ja kiusa kamala. Mä, sitä aatellessa, kauhistun. HANNA. Sen tiedän. Meitä kumpaistakin kohtaa Se onni ankara. ELMA. Et tiedäkään. HANNA. Mitä tarkoitat? Meitä uhkaisko vielä joku pahempi? ELMA. Minua. HANNA. Oi, selitä!
Päivän Sana
Muut Etsivät