Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. kesäkuuta 2025
Aurinko alkoi jo laskea. Silloin täytyi Eevin, joskin vastahakoisesti, mennä levolle. Seuraavana aamuna oli Eevi entistä väsyneempi. Yö oli ollut levoton. Hän oli unissaan laulanut, noussut istumaan ja yhtenään puhellut Soinamosta. Mutta väsymyksestä huolimatta tahtoi hän verannalle, ja joka kerran, kun kuului läheneviä askelia, säpsähti hän. Mutta aamupuoli kului, eikä Erkkiä kuulunut.
Mutta pian ne sieltä luultavasti tulisivat, jos tässä rupeisivat jalkaansa panemaan. Sillä nyt he olivat sen kiven kohdalla, jonka alle mennessä kätkivät sukkansa ja kenkänsä. Ne olivat toki säilyneet. Luojan lykky! He menivät syvemmälle metsään ja sutivat siellä kaikessa hiljaisuudessa jalkoihinsa. Eipä aikaakaan, niin jo kuului läheneviä ääniä ja jalkojen töminää.
Jo kauvan oli Erkki pahoilla mielin ja yhä yltyvällä vihalla katsellut vihollisen ynseätä menoa ja joka päivä uudistuneita hirmuisuuksia maan asukkaita kohtaan; ja itse oli hänen täytynyt eräänä päivänä huhtikuun lopussa päätä pahkain syvän lumen lävitse paeta läheneviä vihollisia.
Sir Peter kohoitti kasvojansa, kun hän kuuli tytön läheneviä askeleita ja miellyttävää ääntä, ja hänen kasvonsa olivat niin suruisen näköiset että kyyneleet nousivat tytön silmiin hänen niitä nähdessään. Hän laski kätensä Sir Peterin olkapäälle ja sanoi: "Hyvä Sir Peter, mitä se on mitä se on?"
Kylän päässä oli kolme, neljä tienhaaraa, mutta selviä jälkiä pakolaisista ei huomannut lähtevän millekään suunnalle. Enkä tavannut ketään, joka olisi osannut minua jäljille neuvoa, sillä kaikki olivat koolla tuon ison talon edustalla. Sinne minäkin nyt alakuloisena palasin. Minun apeudestani ei välittänyt kukaan; jokainen ajatteli vaan omaa lähenevää hätäänsä, läheneviä Franskalaisia.
Sakean tupakinsavun vuoksi ei enää näkynyt kuin epäselviä, savussa sikin sokin hyppeleviä olentoja, tai oikeammin sanoen ikäänkuin yhteydettömiä, irrallaan olevia ruumiinjäseniä, huitovia käsiä, läheneviä ja eteneviä naamoja, jotka vihdoin kaikki lauluntahdin jätettyään huikeasti ääntelivät omiansa. Muuta en sitten enää muista tästä merkillisestä illasta kuin sen lopun.
Kuului raapasu ja kirkas välähdys tunkeusi hetkiseksi huoneeseen. »Siellä se on, ja istuu kuin isäntä pöydän takana!» Varjo hyppäsi alas. Sitte kuului hiljaista supatusta ja poistuvia askeleita. Kului hetkinen ja taas kuului supatusta ja läheneviä askeleita. Sitte tömähti jotakin painavaa ovea vasten, tömähti ja vielä hiljalleen natisi.
Nuoret tytöt antoivat kielensä kiertää, sillä linnan pöpö, vanha, ahne piispa, oli juuri mennyt tiehensä, sanoen lähtevänsä tarkastusmatkalle hiippakuntaansa, mutta oikeastaan paetakseen Kustaa Aadolfin läheneviä joukkoja.
Päivän Sana
Muut Etsivät