United States or Syria ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vihdoin hän tuli sieltä, oli lipun saanutkin, vaan hän hoki koko ajan tullessaan itsekseen jotakin nimeä, jota hänen illalla tuli pitää mielessään ja joka hänelle olisi jonkunlainen »sesam» saadakseen läheltä tarkastaa ja tutkia kaikkia koneita ja niiden käyttämistä.
Melkein kaikki joen vesi syöksi kymmenen tai kahdentoista jalan korkuista, pystysuoraa putousta alas, mutta läheltä sen keskipalkkaa oli kova virta syönyt pois osan kalliosta, niin että vesi siinä syöksi ahdasta juovaa myöten, tehden noin 40-45 asteisen kulman.
Joko on vaari vanhakin? kysäsi toverini jutun jatkoksi. Kuka hänet niin tarkoin tiennee, johan se kaiketi kuinka läheltä sataa hiiponee. Tässä tuo on meidän ajan, kohta kymmenkunnan vuotta, tuommosenaan elää kitkuttanut, kauanko lie jo sitä ennen, eikä vain kuole, vaikka jo tuon tuntuisi olevan aika. Siinä vain elää retostaa muiden vastuksena. Ja tokko lie se eläminen enää huviksi itselleenkään.
Ja näitten lukemattomien neuvonanomusten ohessa näyttää hänen suuri sydämensä aina ehtivän kuuntelemaan, kun vainotut kaukaa ja läheltä vetoavat häneen, taikka yksinäiset ja murheelliset valittavat. Niin, juuri se aika, jonka hän panee rukouksiin, antaa hänelle aikaa kaikkiin muihin asioihin.
Ison ruotsalaisen suku oli kyllä koettanut parastaan tiedustellessaan Mattia läheltä ja kaukaa, mutta Vappu oli niin hyvin peittänyt tämän jäljet, että kaikki tiedustelut jäivät turhiksi. Vappu oli ollut tavallista häijympi kotiin tultuaan, ja Holmsjön suomalaiselta hän oli saanut selkäänsä, kun oli elukoillaan syöttänyt tämän heinäniityn.
Jolle sinä et tulisi kuitenkaan, nauroi Johannes, joka ei ollut ollenkaan huvitettu tästä ehdotuksesta. Kuinka niin? Tietysti sinun matkaseurasi tahtoo myös syödä jossakin. Ei, paras, että pistät pienen kirjelipun, jos tahdot tavata minua. Saatko sitä sitten? Olen aina kotona. Hyvästi, ja tervehdi tuttaviani! Kaukaa? Taikka läheltä. Kunhan minun vaan ei tarvitse tavata heitä.
Kuunteli hetkisen henkeään vetämättä, mutta ei kuullut muuta kuin oman sydämensä kiivaan tykinnän. Nuorukainen astui pari nopeata askelta eteenpäin: »Tuleekohan se tänne, vai ?» »Tprui Tähdikki, tprui Tiistikki, tprui tyttöin, tulkaa jo pois!» Se helähti aivan läheltä, kukkulan toiselta puolelta. »Hän tulee! Hän tulee tänne!»
Ympärikuhisijoita oli kummallakin yhä ja alinomaa: koppiaiset, perhoset ja linnut tulivat läheltä ja kaukaa ja tahtoivat niitä kuulla.
Mutta ei ketään näkynyt, ei läheltä eikä kaukaa mitään liikettä huomattu, paitse iloista, ystävällistä huminaa puiden latvoista. Mitä tämä kuiskailikaan?
Vähän aikaa oltuamme, kuulimme junan viheltäen ja jyristen tulevan Filippopolista päin ja kun saimme tietää että siinä matkusti H. K. K. Suuriruhtinas Nikolai Nikolajevitsch, toimivan armeijan ylipäällikkö, juoksimme heti pienen ojan ylitse vallan rautatien viereen, nähdäksemme hyväntahtoista ruhtinasta, mainiota päällikköämme oikein läheltä taas isosta aikaa.