Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. heinäkuuta 2025
"Ei mitenkään ei herran tähden ... älkää tehkö sitä, kyllä minä tämän matkan pääsen jalkasinkin", koki Matti estellä. Mutta mikään ei auttanut. Hevonen pantiin vaan aisoihin. Kun sitten lähdettiin liikkeelle, oli kärryihin sälytetty pari isoa hinkkiä viilipiimää, suuren suuri voirasia, kaksi isoa juustoa ja muutamia paksuja leipämöykkyjä.
Siellä oli hänen isänsä elellyt ja siellä hän oli lapsuutensa viettänyt. Sitten lähdettiin kodista liikkeelle. Pekka seurasi mukana Antin uuteen kotiin. Siellä oli kaikki valmiina järjestyksessä, häntä ei siellä tarvittu, ja huolimatta innokkaista pyynnöistä ja houkutteluista hän eräänä aamuna teki poislähtöä.
Ja hän hymyili kiitollisesti kesken kyyneleitään Annalle, joka ystävällisesti taputti häntä olalle, ja oli taas täysin tyytyväinen elämään. Kello kuusi lähdettiin Haapasaareen. Anna olisi mieluummin jäänyt kotiin isänsä luo, joka ei jaksanut tulla mukaan, mutta professori ei tahtonut kuulla puhuttavankaan siitä. "Tietysti Anna lähtee mukaan. Enkö minä muka isänä saisi määrätä tyttäreni toimia?"
Suostumuksen hyminä kuului miesten riveistä. Vaara, kosto ja saaliin himo, kaikki vaikutti heidän mieliään rohkaisevasti. Nyt lähdettiin taas liikkeelle mitä suurimmalla varovaisuudella. Puro tuli eteen; sen poikki kahlattiin; puoleksi korjattu viljapelto tallattiin. Niin viisaasti ja varovasti liikkui väki, etteivät liettualaiset tienneet vaarasta ennenkuin se jo oli liika myöhäistä.
Ne oliwat aiwan yhdessä ryhmässä, siltä näyttiwät ne niin suurilta, siltä loistiwat ne niin isosti, ja nyt ne näyttiwät pojan mielestä loistawan entistä kirkkaammasti, oikein wilkuttamalla: niin ainakin hän wäitti olipa todellakin niinkuin korkein kaitselmus olisi ne siihen asettanut. Nyt lähdettiin kotia kohden.
Ne toiviolaiset, jotka kävivät maissa, kävivät myöskin katsomassa pyhän Sofian kirkkoa, jossa nyt Turkkilaiset vallitsevat; Tuomas ei liikkunut laivasta, vaan pysyi paikallaan; valkoista nisuleipää vaan osti. Vuorokauden siinä seisottua, lähdettiin taas kyntämään merta. Smyrnan kaupungissa vielä poikettiin sekä Aleksandriiassa, sitten päästiin onnellisesti Jaffaan.
Yrittipä jo Pietari passaassiinkin menemään, mutta sieltä kömyytti pois kortavoi, ärjyen: »passol tschuhna!» Koettipa hän kyllä selittää, jotta niin ja niin, ja pisti kortavoille kopekan kouraan, mutta pois työnsi tämä sittenkin. »Jospa edes kuulisi mitä on asiata, senkin ryökäle!» Jo rupesi into masentumaan. Tehtiin viimeinen yritys. Lähdettiin tallaamaan pitkin Kostinnoin käytäviä.
Kun lähdettiin kirkkoon, tunsi hän olevansa ylen heikko voidakseen seurata lapsiansa. Sieltä palattua sulki hän molemmat samaan syleilykseen ja sanoi heille hymyten: "Jumala on kuullut rukoukseni. Oi! minä olen onnellinen!" François Villon seisoi muutaman askeleen päässä väkijoukon keskellä. Jolanda käänsi päänsä häntä kohden ja osoitti silmillään taivaasen päin.
Olkoon menneeksi! ajattelin minä, nousin kuskipenkille, sivalsin hevosia ruoskalla, ja niin sitä lähdettiin kylästä ulos. Takalaudan asemasta olin nyt saanut kunniasijan vaunujen etupuolella.
Sitte Lappeenrannasta lähdettiin ajaa katistamaan saloa myöten Pulsaan. Minä sinne päästyäni menen kievaritaloon hevosta vaatimaan, mutta siellä sanoivat, että »vähän ajan perästä junakin tulee.» Siihen minä arvelin, että tulkoon vaikka kymmenen junaa, kunhan saan kyytiä Helsingin kaupunkiin.
Päivän Sana
Muut Etsivät