Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. heinäkuuta 2025
Kohtaus Taavetin ja Martinan välillä oli lyhyt ja harvasanainen; tytär korotti vaan isää kohden lasta, jota kyyneleillä syleili; sitte menivät he muiden tykö isoon kammariia. Lauri jahkasi täällä äite Pentinpojan kanssa ja koki leikillänsä taivuttaa häntä, antamaan ruunun ja ristin eroittaa, jos Juosepin piti saaman kutsua häntä isänäideksi taikka ei.
Taas mennyt on talvi ja tullut on suvi uusi ja lämmin ja lauha. Taas tahdon ma alkaa uudestaan, taas tahdon ma kerran koittaa, en tahdo ma taistossa kaatua vaan, vaan tahdon ma seista ja voittaa! Minä käyn kuni kylväjä pellollaan kodin kankailla, karjateillä, ja toukoja uusien toiveiden minä kastelen kyyneleillä.
Signe nosti kyyneleillä täytetyt silmänsä taivaaseen päin, eikä löytänyt sanoja tunteillensa. Akselinpoika katsoi liikutettuna Valdemarin perään, ja sanoi vilkkaasti: "Noin nuori ja keveä olin minäkin kerran. Minä menin sotaan, niinkuin tanssiin; mutta nyt se on jo kaikki tyyni ollut ja mennyt. Nyt kumartuu vanha pääni maata kohden."
Mauno ei sanonut mitään, sillä hänen tapansa ei ollut semmoisiin mitään vastata. Seuraavana päivänä kun väki meni työhön, lähti Mari. Sitä ennen oli murheellinen ja hellä äitinsä halaillut ja syleillyt häntä ja kastellut kuumilla kyyneleillä ainoata ja tuolla lailla kotoansa pois lähtevää lastansa. "Jumala sinua siunatkoon!" sanoi hän viimeiseksi jäähyväiseksi.
Silloin Henrik meni sisälle ja suuteli hänen laihtunutta, vaaleaa kättänsä, jonka nimettömässä kalisi kaksi sormusta. Ja kun hän katsahti hänen kasvoihinsa, muisti hän kohta Hedvigin. Kiitoksia teille, sanoi Ingrid silmät täyttyneinä kyyneleillä. Henrik ymmärsi mistä hän kiittää ja koetti heti keksiä miten kääntää puheen toisaanne. Ja minä kun äsken luulin, että minuakin tarvittiin. Kuinka niin?
Meidän lombardilais-venetialainen kuningaskuntamme tulee saamaan sangen kauniin lisän piemontilaisesta alueesta. Jo näen ajatuksissani, miten sotajoukkomme marssivat Turiniin. Mutta, isä, sinä puhut aivan kuin sota olisi jo päätetty ja aivan kuin iloitsisit siitä? Mutta ajattelepas jos Arnonkin täytyy lähteä sotaan. Ja silmäni täyttyivät kyyneleillä.
Mari seisoi vielä punottaen ja vaieten, vaan vihdoin kuiskasi hän saman selityksen, kiersi pehmeät käsivartensa isänsä kaulaan ja peitti hänen rehelliset kasvonsa sekä kyyneleillä ja suuteloilla. "Jumala siunatkoon teitä, lapset!" sanoi lukkariukko syvällä liikutuksella, laatien samassa molempain rakastavien kädet yhteen.
Jokea katsellessaan hänen silmänsä täyttyivät kyyneleillä siitä ajatuksesta, että hän ei voinut kutsua takaisin kadotettuja ystäviään ja pyytää heitä yhtymään siihen hurmaavaan iloon, joka nyt vallitsi kaikkien niiden sydämissä, jotka olivat kestäneet kilvoituksen ja olivat vielä elossa. Muutamia tuntia myöhemmin laskivat he leveän sataman kautta valtamereen, sivistyksen siniselle alueelle!
Hienot kädet lepäsivät ristiin laskettuina hänen rinnallansa ja kihla-sormessa huomasin kyyneleillä oman vanhan bronsi-sormukseni sinisine kivineen, jota hän oli kantanut siitä hetkestä saakka, kun sai isänsä suostumuksen.
Heikki oli niin innoissaan, että päätti lähteä etelä=Suomeen, päästäksensä jo ensimäisissä kahakoissa taistelemaan. Hupaisen yön oltuansa rakastettunsa ja tulewan anoppinsa seurassa, jolloin ei joudettu nukkumaan, lähti Heikki jo seuraawana aamuna aikaisin tallustelemaan etelää kohden, monenkertaisten sydämellisten ja kyyneleillä kastettujen onnentoiwotusten seuraamana.
Päivän Sana
Muut Etsivät