Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. kesäkuuta 2025
Kun välskäri oli lopettanut viidennen kertomuksensa kuninkaan metsästyksestä ja noitatutkinnosta, olivat kaikki hänen kuulijansa vähän kaamealla mielellä. Hiilet suuressa uunissa olivat himmenneet, kynttilän sydän savusi, ja välskärin pitkä hyljepyssy loi kummallisia varjoja seinälle ruutisarven ja metsästyslaukun viereen.
Jeriko nousi silloin ylös istuimeltansa akkunan pielestä ja sytytti uuden kynttilän entisen, jo kauan sitten hänen huomaamattansa loppuun palaneen sijaan.
Silloin on hän avannut leipomahuoneen oven, istunut kynnykselle ja siellä laulanut omalle sydämelleen. Hän unhotti silloin tehtävänsä. Ja nyt, nyt kuulee hän kummallisia sanoja kreivin kamarista, Hän hämmästyy, hän kuuntelee tarkemmin. Ja hän näkee valkeanvaaran. Hän näkee kynttilän sytyttävän akkunaverhon, samalla kuin hän kuulee kovan kolahduksen. Hän huutaa silloin.
Fi donc, kuinka saattaa sellainen diplomaatti kuin Torsten Bertelsköld tuolla tavalla hurmautua kahteen mustaan silmään! Bertelsköld ei vastannut. Hänen silmänsä olivat yhä vaan luodut erästä ikkunaa kohti. Tuo nainen lähenee nyt kuningasta, jatkoi ranskalainen kevytmielistä puhettaan. Ymmärrän, hän on yksi niitä kärpäsiä, jotka alinomaa kärventävät siipiään kynttilän liekissä.
Pimeähkössä vankikammiossa istui hän pienen raudoitetun ikkunan ääressä hämärinä talvipäivinä ja huonon kynttilän valossa pitkinä pimeinä iltoina ahkerasti kirjoittamassa mielikuvituksensa tuotteita. Pian oli hänen työnsä valmis, mutta kehen kääntyä saadakseen sille kustantajan?
Toisen saappaan hän oli saanut jalkaansa, mutta toinen jäi kokonaan vetämättä, niin tarkkaan hän kuunteli. Vasta sitten kuin ensimmäinen kappale oli loppunut, vetää sujautti hän toisenkin saappaan ja virkkoi: "No nyt mennään." "Malta, malta," sanoi nyt Roikka-Taavetti vuoroansa. "Annas kun katson mitä tässä on muuta hyvää". "Minä käyn kynttilän" sanoi Antin emäntä, ja hänen äänensä vapisi.
Sittenhän saisivat muut olla hämillään ja kynsiään pureskellen katsoa muljostella Gunhildan perään; silloinpa hän onkin rehevää puolestaan eikä hänellä ole enää mitään tekemistä heidän kanssaan. Muuan vanha nainen tuli hänen huoneeseensa tuoden illallis-aterian ja kynttilän. "Missä hra Jörgen on?" kysäsi Gunhilda katsoen häneen.
Esteri tarttui tanakalla kädellä hänen käsikoukkuunsa ja vei mukanaan. He kulkivat kuin kaksi valkoista haamua kynttilän valossa salin läpi, suurten varjojen vaappuessa heidän takanaan. Esteri johti forstmestarin työhuoneeseen, jossa sytytti lampun ja kaikki kynttilät. »Mitä sinä aiot?»
Me olimme varmasti vakuutetut siitä, että hän oli väärentänyt vekselin tai jotakin samantapaista. Alakuloisina astelimme ystävämme Yrjön luo. Hän otti meidät vastaan verrattain tyynenä, vaikka raskas epätoivo näytti häntä painavan. Rouvansa oli hän lähettänyt jonnekin kaupungille. Kirjat olivat pöydällä, kahden kynttilän välissä, niinkuin olisivat paarilla levänneet.
Tämä tapaus oli kuitenkin saattanut häntä ajattelemaan jotain, joka ei koskenut sairasta lasta, mutta joka kuitenkin kuului sen hoitamiseen: olihan sekä pimeä että kylmä, itse hän vapisi reilusta. Ja nyt hän kiireesti sytytti kynttilän ja yhtä suurella kiireellä viritti sammuneen tulen pienessä kakluunissa.
Päivän Sana
Muut Etsivät