Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 10. kesäkuuta 2025


Johanna istui kynnyksellä ja katseli minusta poispäin; mutta kun kuuli minun sanovan sen, käännähti hän nopeasti ja kysäisi melkein iloisesti: Onko sinusta veisuu mieleen? Me jo sanoimme toisiamme sinuksi. Ensin oli hän teititellyt minua ja minä häntä, mutta vähitellen jäi se ihan itsestään pois. On, sanoin minä, sinun äänesi heläjää niin raittiisti ja tekee korvaan niin hyvää.

Lihavina ja paksuina astuvat kuhnurit suurista kammioistaan ja kömpivät kennokakkujen ympärillä; ja pian tuon liiaksi hyötyvän yhteiskunnan väkiluku karttuu niin suureksi, että sadat myöhästyneet työmehiläiset illalla palatessaan kukkien kemuista eivät löydä sijaa pesän sisältä, vaan ovat pakotetut viettämään yönsä pesän kynnyksellä, missä monikin joutuu pakkasen uhriksi.

En minä mennyt pois; minä olen tässä«, sanoi nuori lääkäri, ja lähestyen neitiä, joka liikkumatta kynnyksellä seisoi, otti hän hänet syliinsä ja kantoi hänen kamariin. «Johannes, Johannes! Minä tiesin, ettet sinä minua hyljää«, lausui Maria iloisella äänellä. «Johannes pitää löytymän!

Hän tointui vasta ovella ja alkoi kummeksien katsella Magdaa. No mutta, mikä sinua vaivaa, Magda? Mene sisään, mars! Hän meni sisään, mutta kaatui kynnyksellä. Viina oli noussut kovin hänen päähänsä. Hän lauleli ja etsi silmillään töllistä Franekia. Hän huuteli hänelle: Morgen Kerl! , vaikkei Franckia ollenkaan ollut sisällä.

Minä kumarsin, lähdin ovelle ja olin jo kynnyksellä, kun hän vielä kerran kutsui minut takaisin ja sanoi: 'Ajattele myöskin vanhempiasi ja heidän kohtaloansa! Hänen äänensä oli juhlallinen, melkeinpä uhkaava, mutta enempää hän ei sanonut, vaan käänsi nopeasti selkänsä minulle. Mitähän hän tarkoitti tällä uhkauksella?

Kun sitä ruvettiin tekemään, silloin oli jo tavallisesti ilo korkeimmallaan. Porstuan oven kynnyksellä istui se vanha hovinarri, suuri päänsä käsien nojassa; hän ällisteli meitä vastaan hupsulla, elottomalla katseella. Piipun varsi oli hänellä hampaissa, piipun pesä oli pudonnut pois ja makasi hänen jalkainsa juuressa. Päässä oli lakki edestakaisin käännetty, lippa niskalle päin.

Kun hänen kiireinen kolkutuksensa oli lakannut, oli kaikki jälleen hiljaa, ja siitä vielä kiihtyi hänen tuskansa, joka oli hänet tähän hurjaan käyntiin saattanut. "Avaa, Heikki, avaa!" huusi hän. "Avaa jos vielä olet elossa! Avaa, jos et tahdo nähdä Hanskurin Katria kuolleena huoneesi kynnyksellä!"

Tämän näin ja tämän kuulin vilahtais Seistessäni portin korkeen kynnyksellä, Koska huusi enkel äänel pauhaaval, Miesi, joka maasta immen kurjan kantoi: »Tässä vaimo nuori laaksohista maan, Lapsi vaimost syntynyt.

Kuuluu se kaikki, varsinkin kun molemmat ikkunat ovat auki. Kävi askelia verannalla, ja samassa juoksi piika ilmoittamaan, että tulee vieraita. Elli nousi mennäkseen saliin, mutta kynnyksellä tuli häntä vastaan jo neiti Liina ja hänen jälessään hänen veljensä, herra Tavela ja tuomarin neiti. Otetaanko vieraita vastaan? kysyi neiti Liina. Tulemmeko ehkä sopimattomasti?

Kaikkialla tunsi hän itsensä vieraaksi, erittäinkin kun hän oli umpimielinen ja pysyi vieraana tuntemattomille. Vasta kun hän oleusi rouva Lindin luo, tunsi hän mitä kodikkuus on. Työssä ja yksinäisyydessä oli kulunut hänen nuoruutensa, tuo toivehikas aika, jolle itsekukin asettaa tuhansia mahdollisuuksia seisoessaan sen kynnyksellä, tuo aika, jolloin aavistellen katsoo tulevaisuutta.

Päivän Sana

väki-joukossa

Muut Etsivät