United States or Mauritania ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Ensin kun lähdit ulos portistamme", kertoi Leena, "itkin navetan nurkassa kauvan aikaa. Vihdoin kuin olin kyllikseni itkenyt, menin kamariin ja haudoin silmiäni kylmällä vedellä, ettei isäni huomaisi minun itkeneeni. Niin kului se päivä ja kului toinen ja minä rupesin luottamaan siihen, että sinä kyllä vielä tulet takaisin.
He olisiwat sen tehneet nytkin, jos en olisi niin ahkeraan kylmällä wedellä pirskoitellut huoneita." "Se oli hywä. Sellaista asiaa ei ole woitu ennen kokemusta arwata, Mutta wastaiseksi on meidän oltawa waroillamme. Luultawasti wihollinen ei jätä meitä niin wähällä. Eräiden päiwien takaa se saattaa olla takaisin täällä ja wielä suuremmalla woimalla. Mitä luulette siksi tarwittawan warustaa?"
Pimeä haltija koski kylmällä kädellään vahingon ilosta ilkkuvana hänen korvaansa; ja siitä päivin ei mitään sointoa ulkomailmasta enää pääsnyt hänen suureen ja kuitenkin niin herkkään sieluunsa. Ei mitään lemmen taikakukkaa pudonnut hänen tiellensä; ja lopulta sammui maan armas valokin; synkkä yö ja haudan hiljaisuus ympäröivät sitä masentumatonta jättiläisolentoa.
Mutta kun hän matkapuvussaan, valkoinen harso kasvoilla, ilmestyi kynnykselle, teki hänen ihmeellinen kauneutensa minuun taaskin niin voimakkaan vaikutuksen, että sekä harmini että ristiriitaiset ajatukseni kaikki samassa olivat kuin poispuhalletut. Hänen poissa ollessaan saattoi kenties kylmällä järjellä punnita ja arvostella hänen elämäänsä, hänen läsnäollessaan se oli mahdotonta.
Hänen tuskansa oli sitäkin katkerampi, kun hän ei voinut näyttää sitä kellenkään, kaikista vähimmän isällensä, joka kylmällä kohteliaisuudella joka kerta keskeytti kaikki Roosan kokeet vanhaan tapaan lähestyä häntä. Roosan tuskalla ei ollut mitään rajaa, hän oli toivottomuuden partaalla.
Täytyi olla hiljaa ... hiljaa... Ja pitää silmät kiinni. Holpainen valvoi, hengityksestä hän sen kuuli. Ja pikku Anni nukkui niin hyvästi tänä yönä, jokohan lapsi rukka rupesi paranemaan? Ville potki, lieneekö saanut peitteen pois päältään, siellä kun makasi kylmällä lattialla. Ei hän päässyt korjaamaan, Holpainen katsoi häneen, sen hän tunsi luissaan, vaikkei jaksanut enää silmiään raoittaa.
Kuningatar kalpeni yhä enemmän, niinpaljon kuin se enää oli mahdollista; kuningas sen huomasi ja nautti siitä tuolla kylmällä julmuudella, joka oli hänen luonteensa huonompia puolia. Siis se on suostuttu asia, sanoi kuningas, eikä minulla ollut muuta teille sanottavaakaan. Mutta milloin ovat nuo tanssijaiset? kysyi Itävallan Anna.
Ja samalla hän kauhistuksekseen kuuli vieraita tulevan etehiseen. Kiireesti hän juoksi pesuvadin luokse, valeli kasvojaan kylmällä vedellä ja muutti sitten pukua, niinkuin äiti oli määrännyt. Salissa oli koko joukko vieraita koolla, kun hän sisään astui.
Kreeta oli hänet nähnyt kuninkaallisten maalle noustessa; hän käsitti, että hän se nyt oli tuo ruhtinatar; hän huomasi, mitä kreivi ei ollut huomannut, että hänen ylhäinen vieraansa vuoti verta haavasta, joka oli vasemman ohimon kohdalla. Ja hän kiiruhti kylmällä kääreellä jäähdyttämään tuota kaunista, ruskeakutrista päätä.
»Sinusta tulee minulle rakas ystävä», Ione virkkoi hyväillen, »sillä sinä olet melkein kuin heimolaisiani. Mutta, minä pyydän, älä seiso kauempaa kylmällä ja sileällä marmorilla. Kas niin! Nyt voin sinut hetkeksi jättää.»