Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. kesäkuuta 2025
Ei kukaan ole koskaan uskaltanut minulle semmoista sanoa, ei kukaan! Minä pyydän vaan, ettet huutaisi Alina, sanoi Johannes, sinähän herätät heidät. Mutta mamma sanoi kiihoittuneella ja omituisen kylmällä äänellä, jommoista Henrik ei ollut vielä koskaan kuullut: Ja jos ei kukaan ole tähän asti uskaltanut, niin hyvä on että vihdoin joku uskaltaa. Minä kiellän sen, kuuletteko minä kiellän!
Olut valmistettiin maltaista ja humaloista, mutta keittäessä nousi kylmällä ilmalla niin sakea kaasu, että täytyi luopua koko oluen-panemisesta. Tuo merenkulkijain omituinen kiusa, keripukki, koetettiin estää varjelus-lääkkeillä, joita määrä-ajoilla annettiin sisään.
DAGFINN BONDE. Hyvä voi kuninkaitten olla noudattaa viisaita neuvoja; mutta jos minun neuvoani tässä asiassa olisi kuultu, niin olisi Hookon Hookoninpoika kylmällä teräksellä eikä kuumalla raudalla ratkaissut kiistan vihamiestensä kanssa. HOOKON. Hillitse itses, Dagfinn; se on soveliasta miehelle, jonka tulee ylimpänä valtakuntaa hallita.
TIMO. Mitä siinä nyt itkua puserratte? Kukas te oikeastaan olette? VAIMO. Ah kuitenkin, ah voi! Timo, Timo! TIMO. Häh? VAIMO. Etkö tunne enään minua? Olenhan minä Ulla, sinun vaimos. TIMO. Jassoo! Niin, oikein! VAIMO. Tule sisään ja älä itseäsi täällä vetele, kylmällä tallinparvella. Voi sinua kurjaa! TIMO. Niin mar' jo sitten herra tallinparvella makasi.
"Mutta puhuivathan ihmiset, että sinulla oli joku, Marit? Kuinka sen asian käy?" "Arvattavasti se ei käy laatuun sitten", vastasi Marit samalla kylmällä äänellä. "Oi, sinä lasket vaan leikkiä", sanoi neito ja nauroi, " hyi, älä toki tuijoita minuun tuolla lailla, näyttää kuin minä sillä sinun täytyy kuulla että se on ihanata Marit. Niin, niin, odota vaan huomiseksi, niin minä ripitän sinua.
Hän pani tämän pöydälle, otti kannen pois ja sanoi kohteliaasti, vaikka kylmästi, niinkuin ihminen joka elää sallatilla ja kylmällä vedellä: "Rouva on pahoillansa siitä että olette saaneet odottaa, mutta hän luuli teidän olevan kasvinsyöjiä." Kun Kenelm oli pannut nuoren ystävänsä eteen lihapalasen, otti hän itselleen samallaisen ja vastasi vakavasti kuin ainakin.
Hän katseli minua kylmällä, vakavalla sääliväisyydellä ja lausui hiljaisesti: "pikku raukkanen tulee äitiinsä; sydän oppii pian pitämään epäjumalia. Hänen täytyy unhottaa paljon, mitä hän on oppinut. Jumala ei salli epäjumalia."
Hän luki kirjeen loppuun, se putosi hänen kädestään ja hän virkkoi halveksivan kylmällä äänellä: »Onko tämän kirjeen kirjottaja sinun rakastettusi?» Ione huokasi, mutta ei vastannut. »Puhu!» toinen ärjäsi. »On!» »Ja hänen nimensä niin sehän on tässä kirjeessä hänen nimensä on Glaukus!» Ione risti kätensä ja katsahti ympärilleen ikäänkuin suojaa ja apua hakien.
Ja sillä lapsella oli aivan samanlainen merkki ja aivan samalla kohdalla. Mies näki sen merkin. 'Mikä se on? kysyi hän kylmällä äänellä. 'Se on syntymämerkki', vastasi tyttö.
Hän koski sentähden vaan sivumennen hattuunsa ja kysyi kylmällä välinpitämättömällä äänellä, amtmannia. Jolloin Herra Markus katsoi tyttöä hänen ruskeisiin silmiinsä, joilla hän nähtävästi pelon alaisesti yhä katseli vierasta luultavasti ajatellen, että se tärkeä hetki oli tullut, jolloin maatalon laittomat omistajat lähetettäisiin mailmaan "kerjuulle".
Päivän Sana
Muut Etsivät