United States or Finland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jumala hän tulee tänne. Kuka? Viskaali. Ei se ole kuin kauppias. Herman aukaisi ovea. Tulkaa kaikki tänne! Elli otti pöydän laidasta kiinni ja veti itsensä seisoalleen. Joutuun, joutuun, kiirehti Herman. Hän oli jo menossa. Elli seurasi. Hervottomana, mutta pystyssä kuitenkin. Kyökkipiika pyyhki käsiään, korjasi esiliinaansa ja meni yhtä rintaa toisen palvelijan kanssa sisään aina saliin asti.
»Aina se on sairas», mutisi kyökkipiika. Mutta Maaria, joka näki tytön tuskan, lausui lempeällä äänellänsä: »Minä menen toimittamaan sinulle apua, lähde vain kotiin.
Liisi!" huusi hän kyökkiin päin, "tuo minulle päivällistä!" Kyökkipiika toi sisään ruokaa runsaasti, ja Leijonan isäntä nosti reippaasti patalakin päästänsä, asetti sen sitte taas paikallensa ja laskeusi mukavasti istumaan nojatuoliinsa, otti eteensä ja söi tyyneellä mielin, kuin viisaan miehen tulee.
Niistä kyökkipiika oli karhakkaa laatua; ei hän sallinut kenenkään töihinsä sekaantua. Tuskinpa uskalsi enää äitikään hellan luokse mennä, vielä vähemmin Hanna. Pian sai kuulla, jos yritti, ettei hänen paikkansa ollut kyökissä, pysyköön siellä omassa huoneessaan. Eikä Hanna hyvin halunnutkaan heidän tielleen mennä. Ompelutyö kädessä hän istui aamusta iltaan, päivät pitkin.
Ei ainoastaan niin, että kaikki jäi entiselleen, vaan talossa päinvastoin ryhdyttiin kahta innokkaammin kevättöihin: tuuletettiin, ripustettiin ulos ja piestiin kaikellaisia villa- ja turkkivaatteita, johon työhön ottivat osaa sekä talonmies apulaisineen että kyökkipiika ja itse Kornejkin.
Nämät sanat kuultuansa heitti Linka munankuoret jauhojen sekaan ruskosen sijasta ja pelästyi siitä taas niin, että viskasi Regélö'n, jonka oli esiliinansa taskuun kätkenyt, enempää ajattelematta tuleen. "Mitä neiti tekee!" huudahti paksu kyökkipiika, "soittaahan liekki palaneen paperin jäännökset ruokaan!"
Pyykkimummokin otettiin auttajaksi ja lisävoimaksi tuli maalta kaksi tanakkaa punaposkista piikaa. Kumma kyllä, oli toinen noista piioista Munkkiniemen kyökkipiika, tuo lukijalle entiseltä tuttu Liina. Olikohan joku kipa-kapa tullut Munkkiniemessä taaskin, ja Liinan sentähden ollut pakko muuttaa kaupunkiin? Eipä suinkaan.
Mik' uljuus, että minä, Tuon murhatun, tuon armaan isän poika, Jot' ajaa kostoon helvetit ja taivaat, Kuin portto sanoiks sydäntäni puran Ja kiroan ja noidun, niinkuin homsu, Kuin kyökkipiika! Hyi! Työhön, aivot!
Mieli muuttui äkkiä melkein kevyeksi; nyt hänen oli oikein hyvä olla. Hän oli päässyt raskaan taakan painosta. Palvelijoita kuulusteltiin. Minä tosin tyhjensin eilen porot hellasta. Mutta minä ne panin rautaiseen poroastiaan, niinkuin ennenkin, sen voi palvelustoveritkin todistaa, ja liiteriin kun vein, panin vielä kannenkin päälle ja siitä ei tuli mihinkään mennyt , toimitti kyökkipiika.
He poistuivat yhdessä. Tytöt pääsivät lähtemään takaisin kyökkiin. Eipähän ruvennut viskaali ollenkaan epäilemäänkään, etten olisi pannut poroja rauta-astiaan, niinkuin sanoin, kerskaili kyökkipiika mennessään. Yksin oli Elli nyt huoneessa. Tuossa samassa huoneessa, jossa hän lasten ja Hermanin kanssa oli niin monet hauskat hetket viettänyt.