Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. marraskuuta 2025
»Virkkakaa, arvoisa mestari, niin pian ja niin joutuun kuin vain voitte minä kuuntelen hartaasti.» »No hyvä», jatkoi pormestari. »Minulla on vain yksi sana lisättävänä, se nimittäin, että Trudchen, jota ero tästä sievästä aatelisneidosta surettaa, aivan kuin hän olisi hänen oma sisarensa, käskee teitä pukeutumaan toiseen pukuun.
Pankrasius. No nyt kuuntelen. Puhukaa. Sganarelle. Asia on semmoinen, herra tohtori, että Pankrasius. Vaan, ennen kaikkea, puhukaa lyhyesti. Sganarelle. Sen olen tekevä. Pankrasius. Välttäkää pitkä-puheisuutta. Sganarelle. Hyvä! herra toh Pankrasius. Toimittakaa minulle asianne yhdessä lakonilaisessa appogiaturassa. Sganarelle. Kysyisin Pankrasius. Pois kaikki liiat sanat!
Minä kuuntelen, vakuutti apulainen, koettaen näyttää tyyneltä. No niin. Minä sitten tunnustan asiani. Minä . Voi, kuinka tämä on vaikeata! Olettehan nuori mies. Mutta minun täytyy. Niin, minä olen tehnyt suuren rikoksen, minä olen rakastunut! Nyt oli Heleena astunut vaikeimman askeleen ja iskenyt apulaiseen kuin ukon nuolen.
Niin, herra, sanoi d'Artagnan, ja minä toivon teidän antavan minulle anteeksi, että tulin häiritsemään teitä, kun saatte kuulla, mikä tärkeä asia on kysymyksessä. Sanokaa siis, minä kuuntelen. Kysymys ei ole sen vähemmästä, sanoi d'Artagnan, hiljentäen puhettansa, kuin kuningattaren kunniasta ehkäpä hengestäkin.
Oi, jos saisin istua näin koko ikäni ja katsella sinua, ei muuta kuin katsella sinua, ja painaa välistä pääni tuohon polvellesi noinikään! VIKTOR. Sylvi, kuule tämä ei totisesti käy päinsä. SYLVI. Joutavia! Luuletko, että kukaan tulee meitä kieltämään? Nouse ylös nouse tuolille istumaan, niin puhumme järkevästi. SYLVI. Rakas puhu sinä, minä kuuntelen.
Minä kuuntelen, vastasi Drake, antaen uteliaisuudelleen valtaa, mutta ellette pysty täysin tyydyttävästi sanojanne selittämään, niin olkaa varma, että minä huomenna annan viedä teidät hulluinhuoneeseen. Muistatteko, että te aikaisemmassa nuoruudessanne usein oleskelitte appivainajanne, isänne asetoverin tykönä?
Vähän ajan kuluttua taas kutsuttiin Paavoa takaisin. Nyt jo luulin, että se selkäpeittous todellakin annetaan. Mene vaan rohkeasti sisään! kehoitti Jukka; minä täällä ikkunan pielessä kuuntelen, ja jos pahasti käy, niin tulen vaikka ikkunasta avuksesi. Isäntä kysyi: Etköhän sittenkin eroa siitä Helusta? Enkä eroakaan, vastasin minä seisoen oven pielessä ja vapisten kuin hunsvotti Jumalan edessä.
Kasvoilleni ilmestyi epäilevä hymy, katsoessani häntä, kun hän selitteli teoriiaansa magneettisesta unesta, mutta se ei näyttänyt laisinkaan häiritsevän häntä. »Ehkä olette hyvä ja kerrotte minulle lähemmin, miten löysitte kammion, josta mainitsitte, ja sen sisällön», pyysin häntä. »Kuuntelen mielelläni hyviä satuja».
Minä viekoittelen hänet aivan tietämättään juttelemaan näkemiään ja kuulemiaan Pariisista, Berliinistä, Wienistä, milloin mistäkin, ja sitten kun hänet kerta olen saanut alkuun, en muuta kuin äänetönnä kuuntelen, joskus vain pistän väliin jonkin »älä!», »johan nyt!» tai »ohoh!» Menettelytapani on tämmöinen.
Mielelläni minä kuuntelen teitä, virkkoi vieras innokkaasti. On niin pitkä aika siitä kuin kukaan luuli maksavan vaivaa puhella minun kanssani.
Päivän Sana
Muut Etsivät