Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. heinäkuuta 2025
Vihdoin alkoi kuitenkin aurinko paahtaa niin kuumasti, että hänen täytyi paeta palmupuitten suojaan, jotka näkyivät jonkun matkan päässä rannasta. Nyt hän huomasikin, ettei seutu ollutkaan niin autio kuin hän oli luullut, sillä hänen korvaansa kuului kirveen iskuja ja hetken kuluttua hän tapasi useita puunhakkaajia, jotka kaatoivat puita.
Ennen viikon loppua puut olivat kuivat. En tiedä oliko myrskyinen vuodenaika jo päättynyt näillä seuduin, tahi oliko tuuli kääntynyt länteen, mutta taivas oli nyt selkeä yöt päivät ja aurinko paistoi hirmuisen kuumasti. Vastoinkäymiset harvoin tulevat yksin, ja samana päivänä, jolloin huomasin tämän seikan, havaitsin myöskin, että olin ruokavarojen suhteen erehtynyt.
»Koskas päivä syön-yöllä paistaa, Poikani poloinen?» »Konsa kuuhut kuumasti polttaa, Emoni kultainen». »Koskas kuuhut kuumasti polttaa, Poikani poloinen?» »Konsa tähet taivaalla tanssii, Emoni kultainen». »Koskas tähet taivaalla tanssii, Poikani poloinen?» »Konsa kaikki tuomiolle tullaan, Emoni kultainen». Kant. Esip. 4.
Johanna oli myöskin siellä ensin, mutta istui sitten pirtin porstuan kynnykselle ja luki hänkin itsekseen. Minä istuin omalla kynnykselläni ja kuuntelin, kuinka kärpäset suristen ajelivat toisiaan päivänpaahteisella seinällä. Silloin oli ilma ihan tyven ja päivä paahtoi kuumasti. Minun oli niin hyvä olla, ja minä annoin päivän päälleni helotella. Iltapäivällä tuli Johanna minulle lukemaan.
Tämä oli minusta paljoa kalpeampi entistänsä ja kohdatessansa minut, sulki hän minut syliinsä ja kuiskasi kuumasti hengähtäen: "koska Ilse vihdoin lähtee? Minä en syö enkä nuku minä en kärsi näitä tuskia!" Päästäkseni näistä rettelöistä, etsin enemmiten suojaa isäni luona.
Pensasaitain takana kasvoi ikivanhoja lehmuksia, joten siellä oli kuin maailman suojatuimmassa ja hiljaisimmassa paikassa. Aurinko paahtoi sanomattoman kuumasti ja kasvullisuus oli omituisen, maasta itsestään nousevan kosteuden vuoksi niin rehevää, etten ole missään myöhemmin sellaista nähnyt.
Leveä, autio kivikatu näytti melkein höyryävän, niin kuumasti paahteli sydänkesän täydeltä terältään siihen keskipäivän helottava aurinko. Asfalttikäytävä näytti melkein punertavalta säteilevän ja ruutikuivista seinistä heijastava hohde tuntui polttavan kuumasti vielä kappaleen matkan päähän.
Kuule, mitä sanon: minä murhamies olen. KULLERVO. Oi Kimmo, mitä ilmoitat! Mutta mille tuntuu murhamiehenä olla? KIMMO. Kullervo! kuumasti sydän povessa tytkyy, muisto riutuu ja elon kirkas päivä ehtooksi käynyt on. KULLERVO. Jotain tämänkaltaista siinä tilassa kuvaillut olen ja arvellut mitä tekisin. Mutta kenen kalmanhaisu sinua vaivaa?
Häntä värisytti samalla kuumasti ja kylmästi kuten kuumeen alkaessa. Nyt oli paras palata kotiin. Mutta mistä hän sai voimaa tehdä olemattomaksi sen, mitä tänä yönä oli tapahtunut? Hän kosketteli kielellään huuliaan. Haava, jonka tyttö oli iskenyt suudelmallaan, poltti vielä. Eikä taivaasta ollut langennut mitään merkkiä. Mitään ihmettä ei ollut tapahtunut.
Miksi kätesi niin kuumasti puristaa ja silmäsi niin kummasti katsoo?» »En minä tiedä... Minun on liian kuuma. Ei, ei; minä olen liian onnellinen...» »Liian onnellinen ?» »Ei, ei, en minä tiedä... Minä toivoisin jotakin...» »Sano se toivomus minulle!» »Ei, ei; en minä mitään toivo, enkä minä osaa mitään sanoa. Minä...» »Mitä sitte? Etkö voi sitä minulle sanoa?» »En minä voi, enkä minä tiedä.
Päivän Sana
Muut Etsivät