Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. heinäkuuta 2025
Kun hän oli valmis, ajatteli hän, menisikö itse kutsumaan isää ja vieraita vai lähettäisikö jonkun muun. Ei hän sitä kuitenkaan päättänyt sinne eikä tänne, vaan lähti itse kävelemään kirkkokujalle päin. Tulivat jo sieltä kävellen vastaan, ja Elli seisahtui puolitiehen, nojaten aitaa vasten ruispellon yli katsomaan.
Ikäwissään tuli moni heistä Kämälään kutsumaan lapsia yhteisiin leikkeihin ja tiedustelemaan syytä tähän ikäwään juttuun. Mutta isäntäpä ja emäntä eiwät kärsineetkään noita kutsumattomia wieraissa käymisiä.
"Niin se on aiwankin warmaan. Mutta me emme saa witkastella, meidän pitää heti ryhtyä toimiin, kutsumaan heidät kotiimme; sillä joka hetki on kallis. Hätääntynyt ja kowin pinnistetty omatunto saattaa pian horjahtaa waarallisiin tekoihin, ja silloin on kaikki apu myöhäistä. Sinun pitää, isä, heti kirjoittaa heille ja kutsua heidät kotiin, sen parempi, jota pikemmin!
Olen unohtanut mainita, että ihmiset rupesivat tuota ennen niin mahtavaa Kanniaisen lautamiestä kutsumaan "Vanhaksi viraksi", siitä saakka kuin hän menetti lautamiehen viran. Sillä nimellä täytyy meidänkin häntä kutsua kertomuksen loppuun asti, koska ei häntä muulla nimellä täst'edes paikkakunnassa tunnettu. Niin.
Sitten joulun ei ollut niinkään helppo päästä Saaran pakinoille: hän ei koskaan tullut kutsumaan häntä vajasta kyökkiin; jätti hänet aamiaisilla enimmäkseen isänsä huostaan, sillä aikaa kuin hän työskenteli huoneissa ja ulkona. Tänään, kanuunamies oli lähtenyt laivanveistämölle, oli hänellä kuitenkin silitystä.
Aurinko jo laskehti, oli illallisen aika. Hän meni rantaan, valeli silmiään kylmällä vedellä ja otti lapset mukaansa ylös. Ruoka oli pöydässä, hän pyysi Arvin kutsumaan isää. »Ei pappa syökään», ilmoitti Arvi, palatessaan isän huoneesta. Alma hoiti lapsia puhumatta sanaakaan, laittoi heidät levolle ja meni itsekin. Mutta ei hän unta saanut. Tunti vierähti ja ympärillä hiljeni kaikki.
Aina ennen ennättelit Talven huolet huojentaan, Etelästä lennättelit Myrskyn muistot poistamaan. Kuulin kieles visertävän Ilman alla aikanaan: Näinpä päivän ennättävän Kukkasia kutsumaan. Kukat kutsui hettehistä Kaunihisti loistamaan, Veti vedet lähtehistä Juoksussansa joutumaan. Laski pienet lattialta Kartanolla juoksemaan, Venehetkin valkamalta Vetten kalvot kaivamaan.
Nyt olisin minä valmis kutsumaan häntä isäkseni, valmis antamaan anteeksi äitinikin puolesta, olin valmis unhottamaan, että isä syyttä pakotta hylkäsi rakastavan perheensä, jopa poistui ainaiseksi, saattaen äitini murheella hautaan. Mutta ihmisen ei ole tuomio. Hän oli kumminkin isäni, on vieläkin.
Juuri nuo kauhistuttavat sanomat "taaskin on susi syönyt lapsen", nepä ne vihdoinkin saattoivat hallituksen, sen jälkeen kun korkeat palkkiot olivat näyttäyneet voimattomilta, kutsumaan muutamia lukasheja Venäjältä. Nämä tappoivat majuuri Thuringin johdolla useita susia talvella 1881-82 niillä tienoilla, joilla nuo hirveät lastenryöstöt olivat tapahtuneet.
Juho taisi arvata heidän ajatuksensa: "voi raukkaa, jonka täytyy yksin käydä!" "Juho kulta, kiitos että tulit, melkeinpä sinua odotinkin." "Vai sinä odotit!" Juho vei Marian käden huulilleen, hänelle omituisella, merkitsevällä tavallaan. Iltapuolella tuli tuomarin rouva kutsumaan nuorta paria luokseen seuraavaksi päiväksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät