United States or Samoa ? Vote for the TOP Country of the Week !
Se juuri lienee elämäni suurin kuorma, että olen oppinut näkemään olemisen olevan riidassa näkemisen kanssa. Osaksi on Matti minulle sen asian huomauttanut. Hän se yksinkertaisella silmällään näki eroituksen pinnan ja ytimen välillä, näki silloinkin kun muiden mielestä kaikki oli oivallista aivan. Toivoisin hänen nyt olevan siellä, missä oleminen ja näkyminen on aivan samaa!
Härät ovat ne juhdat, joita ilman poikkeusta käytetään Kap'in vankkureita vetämään, ja kahdentoista lukuinen valjakko on enimmissä tiloissa tavallinen, mutta saattaapa raskas kuorma vaatia kaksikin sen vertaa. Yksi pari härkiä valjastetaan kiinni tankoon eli keskiaisaan ja muut asetetaan pitkin nahkaista, trektow'iksi nimitettyä köyttä.
Luokissa on valkoinen liina ja aisojen päällä ruumiskirstu poikkiteloin. Perässä kulkee, kuin auran kurjessa kiikkuen, Ville. Hänellä on täysi työ saada kuorma pysymään tasapainossa. Hän oli kovin nääntyneen näköinen, kasvot kellastuneet ja silmät laimean värittömät. Vasta kun olin sanonut nimeni, tunsi hän minut. Mutta mikä on tuo kuormanne tuossa? Vaimovainajani se on. Kuollut? Kuoli pois.
Tauti tarttui kaikin voimin Liisaan, jonka ruumis valvomisesta ja murheesta jo oli kovin heikostunut. Usein täytyi monin hengin vuoteesta kiini pitää houraavaa sairasta. Nyt tuli Ojamyllärille paha ja kurja aika, aika, jonka hätä ja kuorma rasitti ja pakotti häntä verihikeen. Ojaperheessä, jossa ennen myllyn pauhina ja ihmisten äänet kaikuivat, oli nyt kaikki hiljaa kuin kuolleitten asunnoissa.
Salaperäiset tavarajunat, jotka ovat peitetyt karkealla palttinalla, ja jotka hiipivät kolistelematta niinkuin pitkät, kummituksen tapaiset hautajaissaatot, pakenevat pahalla omallatunnolla harvassa palavien lamppujen sivuitse, ikäänkuin niiden kuorma nyt olisi päässyt salaiseen, laittomaan määräpaikkaan.
Sillä juuri raskaast lepää synnin kuorma meirän hartioillamme täällä. Ekholmin hartiat olivat todellakin hyvin painuksissa. Hänellä oli yhdeksän alaikäistä lasta, työnä oli suuren navetan siivoaminen ja satalukuisen karjan ruokkiminen, mutta oma muona oli niukka. Helena kauhistui hänen lausettansa ruumiista ja verestä, ja katsahti puolustusta hakien Muona-Maijaan ja siihen yksisilmäiseen mieheen.
Sehän on alkujaan ollut yhtä puhdasta hiekkaa kuin tämäkin viimeksi tuotu, mutta sitte ajan oloon jauhautunut hienoksi. Sama hiekka se sitte kesällä pöläjää ihmisten silmiin ja korviin ja suuhun. "Joka kuorma se on tältä'i ka'ulta syksyyn männessä immeisten sisalmuksissa. Ilemankos niitä ryvittää!" Sitte hän pahasti nauraen osoitti toista kohtaa samassa pykälässä.
Sitten hän jo alkoi huokuakin ja aukaisi silmiään. Mutta tajussaan hän ei ollut, sen kohta huomasi, ja selvää oli myöskin, ettei hän seuraavana aamuna matkalle kykenisi. Kuorma oli toimitettava ajoissa perille, siitä tunsivat toisetkin olevansa vähän niinkuin edesvastauksessa, kun olivat kerran yhtä matkaa kulkeneet.
Kun ne olisi kaikki panna rahaksi ja panna yhteen kuormaan rahat, niin tokkohan tammakaan jaksaisi sitä rahakuormaa näpistää», todisti Jussikin, ja Antti jatkoi kummasteluaan: »Tokko vain jaksaisi! Ei ainakaan Muskon mäestä nostaisi sitä kuormaa, jos ei kärrin perästä mies avittaisi.» »Ei nostaisi... Mutta ei se kuorma nousisi Muskon mäestä Hyvärisenkään ruunalla!» myönsi toinen.
Renki Pekka otti suitset käteensä, nykäisi hewosta ja niin sitä lähdettiin ensi kerta wanhempien lempeästä kodista. Matkustaminen ei tuntunut hauskalta. Tuo korkea kuorma oli niin kikkerä ja täysi, että täytyi kynsin hampain pitää kiinni, jos mieli oli siinä pysyä. Siinä me mukkelehdimme ja palkkaroitsimme puolelta toiselle, juuri kuin pari lampaan wuonaa, joilta jalat owat kiinni sidotut.