Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
Heidän kahden välinsä mahtoi olla siis tavallista läheisempi ja herttaisempi. Eipä kummakaan, ajatteli hän. Ovathan he serkkuja ja kasvinkumppaneita. Hän sanoi jotakin, jotakin aivan tavallista ja turhanpäiväistä.
Eipä kummakaan jos niin oli, sillä hekumallinen työtön laiskuri=elämä oli heidät wieroittanut pois kaikesta työstä ja weltostuttanut niin, ettei heillä ollut kykyä mihinkään semmoiseen työhön ryhtyä, jolla he olisiwat woineet henkensä elättää. Tämän tähden ei heillä ollut mitään muuta turwaa kuin pitäjän köyhäinhoito=laitos.
Eipä kummakaan, että ruusun-tuoksu nousi päähäni. Nyt tunsin minä nuot pikku veitikat; minä olin heitä ennen nähnyt. Ja kukapa ei noita ole nähnyt ja tuntenut! Nethän ne ovat, jotka kujeilevat seitsemäntoista-vuotisen tytön ympärillä ja vääntävät hänen päänsä vähän kallelle.
"Taitaa hyvinkin murehtia isäänsä... eikä kummakaan." "Niin, jos ei sillä muuta ole mielessä", virkkoi Hanna. Iisakki katsahti tyttäreensä. Mutta kumpikaan ei siitä sen pitemmälti puhunut. Saatuansa aamutyöt tehdyiksi Hanna lähti huvikseen koskenrannan polkua pitkin Anttia vastaan.
He kävelivät kynkitysten kuin kihlatut ainakin, kävelivät verkalleen eivätkä näyttäneet puhelevan paljoa, no, ei kummakaan siinä helteessä. Olli käveli noin puolta askelta edellä, suorana ja jäykkänä, niinkuin hänen tapansa oli.
Raaka tietämättömyys ja wäkiwalta, rikkauden warjossa, ohjasi nurinpuolin asioita, wieläpä wallan tärkeitäkin, eikä järjellisellä puheella ollut mitään sijaa. Erittäinkin tunsi hän kuinka paljon heidän kyläläiset oliwat takapajulla muihin werraten ja eipä kummakaan, kun ei heillä ollut mitään waloa saatawissa.
Eipä kummakaan, jos ihmiset häntä pilkkasivat ja katsoivat ylen semmoisena pörrötukkaisena, likasilmäisenä, ryysyisenä ja ihmisyydestä osattomana ja kaikenlaisena kurjuuden esikuvana, kuin hän juuri tänäkin hetkenä oli. Huomasipa hän nyt olevan ison välin muiden ja itsensä välillä. Noita kaikkia miettiessään ja tuntiessaan, pillahti poika katkeraan itkuun.
Eihän kummakaan, olihan nyt saatawissa kahdeksankymmentä markkaa, jotka eiwät nykyään ole noin waan ilmanaikojaan oksalta otettawia. Kummallakin oli waltteja, paremmasta arwosta kuin lattialle pudonnut leipäpalanen niin oliwathan he joitakin onnenpoikia. Toiset towerit ilmoittiwat siwumenneen ja löiwät korttinsa pöytään.
Päivän Sana
Muut Etsivät