Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. toukokuuta 2025
Hän nousi, ja ennenkuin majuri, joka oli kuullut kreivin sanat ja luullut hänen niillä tarkoittaneen Mariaa, ennätti mitään virkata, kumarsi kreivi majurille sanoen: «Suokaa anteeksi, että minun nyt jo täytyy jättää teidät; minä en voi hyvin«. «Minä myönnän, että Maria teki pahasti; mutta ei teillä kuitenkaan ole syytä sitä niin pahaksi ottaa«, sanoi majuri sovinnon äänellä.
Joko hän oli heikko-näköinen taikka ehkä katetun basaarin petollinen valo häntä helposti sitä tutkimasta, ainakin hän kohotti kättänsä otsallensa ja muutaman silmänräpäyksen hänen kasvonsa olivat peitossa. Juvelikauppias saapui paikalle ja, painaen kättänsä sydäntänsä vastaan, kumarsi Honainia. "Sano tämän sormuksen hinta", lausui Honain matalalla äänellä.
Hän lausui nämä sanat, vedettyänsä äkkiä taskustaan ison hopea-kellon, John Wards'in tunnettua tekoa, kumarsi sitte pari kertaa, ikäänkun vakuutukseksi siihen, mitä oli sanonut, tarttui kiireesti luutnantin käteen ja riensi taas pois.
Aino kumarsi niin hienosti, että komein kaupungin neitikin olisi siitä ylpeillyt. "Te olette siis jo tullut kotiin", sanoi ylioppilas astuen häntä vastaan. "Tunnettehan te toki vielä minut, neiti?" "Kyllähän teidät tunnen", vastasi Aino kumartaen. "Taisi varmaankin tuntua hyvältä päästä jälleen kotiin?" kysyi Erkki.
"Jos olet sukkela ja selvä mies, on asiasi kohta suora ja sinun tahtosi tapahtuu. Mitä naapuriini, Åbergin herraan, tulee, jolta sinun myöskin täytyy pyytää lupaa, niin hän ei tänä päivänä ole oikein terve; parasta on siis säästää se keskustelu huomiseksi. Mene nyt tiehesi!" Puuseppä kumarsi taas ja läksi. Gyldenstjerna tuotti uudestaan täytetyn viinikannun ja kaati pikareihin.
Lapset joille oli toimitettu leipäpala käteen, eivät olleet tietävinäänkään enää, vaan vanhemmat naurusuin ja uteliaina kuuntelivat. »Ja Aappo kumarsi niin sievästi», selitti Liisa, ja Ojanniemen Mari sanoi: »Voi, voi». »Aapolla oli musta takki.» »Hyvin, hyvin sievä.» »Voi, voi, ja oikein kaulus kaulassa, voi, voi.» »Niin, niinkuin herraspojilla.» »Niin, voi, voi.»
"Woittehan tawata hänet ruhtinattaren asunnossa", sanoi nainen. "Ja missä se on?" kysyi Ernest. "Ettekö sitä tunne? Ruhtinattaren linnan tietää jokainen, ken on wiikkokauden ollut Pietarissa." Ernest kumarsi ja meni. Mutta löytää ruhtinatar Marandan linna oli työläämpi kuin puhuteltu nainen oli arwellut. Hän kyseli jokaiselta, ketä kohtasi, yksikään ei ollut senlaista nimeä kuullut.
Hän pani kätensä ristiin ja kumarsi päätänsä ja ehdottomasti kaikki vieraat tekivät samoin. En luule että monikaan meistä oli nähnyt juhlallisempaa hetkeä. Lopun päivää oli herra X niin iloinen ja ystävällinen, että teki hyvää vaan nähdäkin häntä. Hän näytti niin täydellisesti onnelliselta, kun kävi ympäri keskustelemassa vieraittensa kanssa, että hänen ilonsa ehdottomasti tarttui muihinkin.
Samassa kuului kulkusten kilinää. Mari vilkasi ulos akkunasta. "Tuossa Severin nyt tulee. Katsokaapas kuinka uljas hevonen hänellä on." "On kyllä," myönsi unilukkari. "Eikä ensinkään rasitettu." "Eipä tuo siltä näytä." Severin katsahti ylös reestänsä ja näki Marin akkunassa. Hän nosti lakkiansa ja kumarsi uljaasti. Hän tervehti myöskin unilukkaria, jonka hän näki akkunassa ja tunsi.
Mutta salavihkaa viittasi hän minulle, että pitäisin hevoisista huolen, ja kohta kun hevoiset olivat oven edessä, nousi hän pöydästä, kumarsi prikaati-päällikölle ja sanoi: "Nyt hyvä Ragg, hyvästi ja terveisiä Maakreiville minulta."
Päivän Sana
Muut Etsivät