Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
Luontoon hänkin pyrkii takaisin kultuurin kukkuloilta, kuten koko aika ja kuten aina romantiset aikakaudet, mutta hän ei voi pysähtyä sen ulkonaiseen, eipä edes sen sisäiseen kauneuteen, hänen täytyy mennä oman sydämensä yksinäiseen hämärään, tehdä tili itsensä ja omantuntonsa edessä siitä, kuka hän on, miltä pohjalta hän puhuu ja missä hänen älyllisen olentonsa juuret ovat.
Kulloinenkin sivistystaso, aineellisen ja henkisen kultuurin summa on ikäänkuin yhteenveto kansan historiallisen työn, vuosisatoja kestäneen, sukupolvi sukupolvelta perityn luomisen tuloksista. Siinä on kerrostuma kerrostumalta läsnä kaikki se pysyvä aineellinen ja henkinen saavutus, minkä kansa on elämästä voinut irroittaa pysyvään, jäävään muotoon.
Mut rakkaudellasi vaali sä Vain parhainta vanhaa ja uutta, Ja kannata aatteellisuutta! Se kansa se kaikkea kestää voi, Omakielisen kultuurin joka loi Ja kansallistunnossa kasvaa! Siis henkesi saata heilimähän, Joka soppehen päivyt päästä!
Minä vastasin hänelle, että niissä tavallisesti käsiteltiin oppineita ja harvinaisia asioita, varsinkin kaikkea semmoista, joka koski tapoja, kieltä ja pukuja parissa Euroopan vanhemmista kansoista, jotka kauvan aikoja sitte olivat kultuurin, sivistyksen ja valistuksen korkeimmalla kannalla; ja minä vakuutin hänelle että itse olin kirjoittanut kolme ylen oppinutta teosta eli väitöskirjaa näiden kahden kansan pieksuista.
Vaikea oli hänen ollut päästä kesään ja aurinkoon, taiteen ja kultuurin kukkamaille, vielä vaikeampi siellä olla ja elää, pyrkiä ylemmä ja omana itsenään pysytellä, keskellä ahtaita, surkeita oloja, keskellä pieniä, pikkumaisia ihmisiä, ikuisessa, epätasaisessa, epätoivoisessa taistelussa kääpiöheimon kanssa, jota hänen muka vielä olisi ollut velvollisuus rakastaa, koska hänen kerran oli pakko nimittää sitä omakseen.
Omalta kansalliselta pohjaltaan kasvaa hänen runoutensa kuin hän itsekin, ruotsalaisen kultuurin ohitse, vaikka ei suinkaan sille vihamielisenä, viitaten kauas nykyaikaiseen, europalaiseen maailmankansalaisuuteen. J.H. Erkko laulaa yhteen, missä muut erottavat.
Seisoi kaikki kansakunta idän yössä ankarassa, seisoi työ, elämä, askar, aika, aattehet inehmon; sydän tuskin sykki, keuhkot tuskin henkeä vetivät, vain veri suonissa punainen soitti suurta luomisvirttä. Niin hiljaa sarasti päivä. Tiedän kaartin kansallisen: kaarti kultuurin. Sotivat siinä kuollehet, elävät, kaikki vallat valkeuden.
Leo Tolstoi tulee hädässä hänen turvakseen, ja hänen tilinsä päättyy kaiken korkeamman älyllisen kultuurin tappioon, terveen järjen kritiikin hylkäämiseen ja omantunnon, tuon salaperäisen ja ehkä juuri sen vuoksi »jumalalliseksi» katsotun sielunkyvyn asettamiseen kaiken inhimillisen toiminnan ylimmäksi tuomariksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät