United States or Estonia ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Tuo neula on pantava hiukan enemmän oikealle syvemmälle, tyhmyri! Etkö huomaa, kuinka tasaiset kulmakarvat ovat? Luulisi miltei sinun nyt pukevan Karinnaa, jonka piirteet ovat niin vinot. Nyt pane kukkia mitä! kehno!
Hän kantoi saviastiaa kädessään ja astui rappuja alas; hänen vapaa kätensä rippui väsyneenä pitkin sivua, katsantonsa piti hän maata kohti ojennettuna ja kulmakarvat olivat tuskan tunteella kokoon rypistetyt, hän oli kuva surusta, joka on itseensä sulkeutunut.
Peterkin oli vahva, lyhyenläntä, pyöreänaamainen mies, jonka tuuheat, mustat kulmakarvat ilmaisivat itsepäisyyttä ja väittelemishalua hänellä oli neuvonantajan ulkomuoto, niin sanoakseni. Yllään hänellä oli härännahkainen takki, leveä vyö ja väkipuukko vyöllä sekä pertuska kädessä.
Niin pian kuin joku laiskotteli, kuului hänen naapurinsa kuiskaavan: Larsson tulee, ja sillä oli niin ihmeellinen vaikutus kuin olisi jo selkäsauna ollut tulossa. Larsson oli pieni, pyöreä ukko, hänen partansa oli sakea ja kulmakarvat tuuheat ja hänen katseensa oli enemmän hyväntahtoinen ja iloinen kuin ankara.
Charlottekin oli eräänä iltana puolen tunnin aikaa luonani hieman lohduttaaksensa "pienokaista" yksinäisyydessään. Mutta minusta näytti hän itse paremmin tarvitsevan lohdutusta ja huvitusta kuin minä. Tummat, tiheät kulmakarvat osoittivat jonkinlaista synkkää mietiskeleväisyyttä; ylpeä, huolimaton vakavuus hänen käytöksessään oli kadonnut ja jonkinmoinen levottomuus astunut sen sijaan.
Haistelkaa vaan niitä ... no ei ... ei suudelmaa ... sitä varten minä en näyttänyt niitä teille. Missä sotajoukossa te palvelette?" "Minä palvelen laivastossa, yhdeksännessätoista Mustanmeren-komppaniassa". "Ah, te olette meri-upseeri!... Onko teillä iso palkka?" "Ei, ei erittäin". "Te olette varmaan hyvin urhoollinen; minä näen sen teidän silmistänne. Mitkä paksut kulmakarvat teillä on!
Tai lieneekö hän nyt kuten muut tyttöset kehitysiässä? ... niinkuin sekin pieni suomalainen tyttö, joka oli ollut hänen leikkikumppaninaan ja kuollut juuri silloin, kun hänen piti ruveta elämään?... Pikku Mariassa oli enemmän hänen nuoruutensa morsiamen näköä ... samat kulmakarvat, sama hiusten pehmoinen laskos lapsenotsan ympärillä ... eikä hän enää koskaan saisi sitä otsaa suudella vain sommitella siitä runoja niinkuin Petrarca kirjotteli sonetteja eräästä, jota ei ollut olemassakaan ... voi, kuinka elämä kytkee nivelet toisiinsa, kunnes kaikesta on tullut pelkkää runoa, haavetta, muistoja!
Kyllä se on hän, Bobroff; senhän on mustahko, käherä parta, harmaa poskien kohdalta; ja kulmakarvat ja silmät ja nenä ja kaikki kasvonpiirteet ovat hänen. Kyllä se on kun onkin Elias Bobroff itse. Tuomas ihastui suuresti, kun löysi toverinsa ja ihmetteli vaan, kuinka Elias oli päässyt niin kauas hänen edelleen.
Hän oli vankkatekoinen mies, lähemmä neljäkymmentä vanha; pieniä, teräviä silmiä, joilla ei ollut mitään omituista väriä, varjosti tuuheat kulmakarvat, pää oli suuri ja hiukset harjasmaiset, suu leveä ja hampaat vahvat ja kellahtavat. Hän ei suinkaan ollut mikään hieno mies, sitä vähemmin seuramies, varsinkin naisseurassa oli hän perin harvasanainen.
Pieni ihminen, jolla oli kiiltävät silmät päässä ja herkeämättä liikkuvat kulmakarvat, kepsutti kelteisillään ja sukkasillaan nopeasti ja kevyesti huoneeseen vasta tuodun vangin luo, katsahti siihen, sitten Nehljudofiin ja purskahti ääneensä nauramaan. Se oli mielipuoli, jota pidettiin vastaanottohuoneessa. Aikomus on muka säikäyttää minua, sanoi hän.