Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
Kun loihduistasi tämän puusi alla nyt luopua luvannet, kun sanonet näille, joita pakanuuden pimeydessä kuljettanut olet, että minua seuraavat, ja kun käskenet heitä tämän uhripuun maahan hakkaamaan, annan sinulle armon, sillä armon Jumala on Jeesus Kristus. Mutta silloin kohensihe Panu taas ja virkkoi: En armoistasi minä. Enkä haltijoitani kiroo.
Hänestä, siitä kunnian-vaivaisesta, kuiskutetaan ensin seljän takana, sitten aina kovemmin ja kovemmin lausutaan, ja kun hän laskeutuu kerran tästä korkeudestaan alas, on tuhansia ääniä huutamassa hälle vasten naamaa: Ei valtakunnan hyvä, ei kuninkaan arvo, ei maakuntien rauhan puute ole häntä tänne kuljettanut.
Päällikkö irvisti vastaukseksi minun kohteliaisuuteeni ja käski parin miehistään jäädä minua vartioimaan sekä muiden seurata itseään. He hajaantuivat penkoen ja nuuskien ympäri taloa, mutta minä tunsin suurta tyytyväisyyttä siitä, että jo parisen viikkoa sitten olin kuljettanut talon viljavarat muutamaan saareen, missä jyväsäkit olivat kätkettyinä erääseen vaikeasti löydettävään luolaan.
"Oletteko antava minulle anteeksi", sanoi tämä yhä kiekaillen peilin edessä, "että olen teidät kuljettanut tänne? Olisiko se teistä vastenmielistä?" "Mitä te sanotte?" "Minä olen jo sanonut teille, että olen niin pikapäinen luonteeltani. Minä teen ensin ja sitten ajattelen, usein en ajattele ollenkaan. Mutta mikä teidän nimenne on, herra upseerini? voiko saada tietää sen?"
Mahtavien täytyy oppia tyytymään pienempiin voittoihin... Täytyy! Millä tavalla täytyy? Siitä tuntuu Sakris olevan epätietoinen. Hän huokaisee ... ja katselee ajatuksissaan kattoon. Keinutuolinsa on hän kuljettanut uunin eteen ... ja istuu nyt siinä jalat allaan, käännettyinä jollakin tavoin suppuun kuin räpylät. Hanabölen töllissä oli toki halkoja.
Se ei ole näyttänyt minulle kaupunkeja eikä komeita kirkonkyliä, ei ole vienyt minua herrain kartanoihin eikä laajojen viljelyksien luo, vaan se on kuljettanut minua ohi armaiden ahojen, poikki salamyhkäisten soiden, läpi ikuisten erämaitten, yli vaarojen, pitkin puroja ja metsäjärvien rantoja ja pysähtynyt kanssani metsämökin veräjälle, uudistorpan tuvan perään ja vielä siitäkin sivu vienyt.
Synteihinsä se oli soennut, paheisiinsa paatunut. Ihmeelliset ovat olleet Herran tiet, joita myöten hän on Suomen kansaa kuljettanut, mutta kaikista ihmeellisimmät juuri tällä paikkakunnalla.
Mitä sinulla on pelättävissä? kysyi poliisimestari; tottele, kerro ... selvään ja lyhyesti ... no, anna tulla! Pitäisihän hänen armonsa tietää, aloitti Bruno, että minä kesällä hänen armonsa omasta käskystä olen öisin kuljettanut tänne ne tavarat, jotka nyt ovat tuolla alhaalla kellarissa. Minäkö olen käskenyt?... Olenko minä käskenyt sellaista ... sanotko sinä niin, senkin lurjus?
Kello seitsemän aikaan illalla oli lauttamies kuljettanut yli virran mustaan kaapuun verhonnutta naista, joka näkyi kaikin tavoin tahtovan pysyä tuntemattomana; mutta juuri sen vuoksi olikin lauttamies kiinittänyt häneen sitä suuremman huomion ja nähnyt silloin, että nainen oli nuori ja kaunis.
Minä tunnen hänet. Hän on laivan isäntä, se on totta. Mutta tämä kuuluu komantoon laivassa. Minäkin olen kuljettanut vieraan omistajan laivaa. Mutta laivassa olin minä herra, ja minä olisin, Jumal' avita, antanut paiskata itse kapteenin lastiruumaan, jos hän olisi pistänyt nenänsä minun kajutta-asioihini. Mutta sinulla ei ole rohkeutta, konsuli, siinä se pulma on.» Konsuli mietti.
Päivän Sana
Muut Etsivät