United States or Ukraine ? Vote for the TOP Country of the Week !
Luvatkaa minulle, että seuraatte minua sinne ja rupeaatte asumaan lähellä kirkkomaata minä tulen pitämään huolen teistä ja sitten hoidatte te vähäistä hautaa, etteivät kukkaiset pääse lakastumaan ja että sinne pannaan seppele." "Sen tahdon tehdä." Askeleita kuului portaissa. Neitsy Madsen tuli lääkärin kanssa. "Nyt on minun laitani huonosti, herra tohtori." "Minä näen sen."
Kasteesta himaltelevat lukemattomat kukkaiset uhkuivat tuoksua vuoren rintehillä. Täällä ylhäällä oli jo koko luonto herännyt, mutta laakso vuoren alla uinaili vielä rauhallisesti. Hetken vielä kuluttua kuulin paimensarven heleän äänen kajahtelevan kalliolla. Mistä tuli tuo raikas sävel näin varhain aamusella?
Klairon otti toisen kukkais-kimpun ja avasi nauhan, lukeaksensa värsyjä siinä. "Ah, herra!" huusi hän. "Nämät ovat englantilaisia värsyjä. Tulkaa, lukekaa ne meille." Kohta oli nuorukainen hänen vieressänsä. Klairon ojensi kukkaiset hänelle ystävällisesti hymyten. Nuorukainen otti ne ja kourasi myös samassa hänen kättänsä.
Tuo ääretön lakeus oli kuin peite, jonka mehevän vihreästä pohjasta tuhannen tuhannet monen karvaiset kukkaiset nostivat päitänsä. Siellä täällä oli vaan joukko mangolio-puita taikka kaktus-kasveja nähtävänä.
"Silloin kuuli hän myös, kuinka kukkaiset maassa sanoivat.
Kuu paistoi kirkkaana taivaalla, kukkaiset lemusivat itseksensä yöllä, tähdet tuikkivat niille; hiljaisuus oli yltä ympäri, mutta tuolla, täällä, kun huoneen ohitse kulki, kuuli kellon lyövän napsuttavan. Mailma alkaa ikääntymään. "Hyvää huomenta Lents! Sinä olet makoisasti maannut.
Sillä tämä on koko maan piirillä ja kaikella kaupungin alalla ainoa paikka, missä vallottajain ja vallotettujen lapset ovat yhdenarvoisina yhtyneet. Se talo ei ole vallottajan palatsi, ei myös vallotetun hökkeli. Se on hökkeli, joka on korulla ja komeudella täytetty ja matkii palatsia. Tekosilkkiä ovat sen verhot ja varjostimet, tekosamettia sen kukkaiset tuolit.
Elo päättyy minne? Syystunto luonnossa ja taivas valju, Kukkaiset kuolleet, lehdet kellertää, Ei tunnu tuuli, kylm' on luonnon silmä, Vedenkin pinta tuskin värähtää. On luonto tyyni, tyyni tunteettuutta, Tai ehkä uinuu sopusointuaan Tai väsyi luomaan ja nyt voimaa uutta Tuoss' imee ikuisista vuoksistaan.