Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. toukokuuta 2025
Oikeauskoisilla ei ole ainoastaan sellaisia merkillisiä kuvia, joiden he uskovat juontavan alkunsa niin kaukaisilta ajoilta, vaan on heillä vielä semmoisiakin, joiden sanotaan olevan taivaasta tulleita. Kuten tiedämme pitää kreikkalainen kirkko näitä pyhäinkuvia suuressa kunniassa.
Sillä, voi, varsin vähän me lähtiessämme maailmalle, sen taisteluja ja vastuksia kokemaan, vielä tunnemme omaa itseämme, käytettävinämme olevia voimia sekä niitä heikkouksia, jotka voivat vietellä meitä lankeemukseen. Suotta ei suinkaan kreikkalainen filosoofi kutsunut itsensätuntemista kaiken viisauden kruunuksi ja täydellisyydeksi.
Uusi kreikkalainen keisari, joka oli asettunut Nicaeaan, valloitti Konstantinopolin ja uudisti vanhan valtakunnan. Mutta venetialaiset pitivät valloituksensa, joten siis ainoastaan he saivat neljännestä ristiretkestä pysyväistä etua. Ristiretki Espanjassa. Alhambra.
Mikä oli todenteolla luonteettomampaa kuin luonto itse? Mikä ylimalkaisempaa kuin tuollainen tyyni kesä-yö tai kreikkalainen kuvapatsas? Eivätkö ne olleet kauniita? Eikö se karakteristinen kauneus, josta niin monet nykyaikaiset taiteilijat puhuivat, ollutkin vain elämän epätäydellisyyttä?
"Jos tuo Corneliolainen olisi Kreikkalainen, Syrialainen, Egyptiläinen, vaikkapa oma veljenikin, niin hän ei, minä sanon sen, Euleus, kauvan olisi tielläni, mutta hän on Rooman valtuutettu asiamies, ja Rooma on kohtalo, Rooma on kohtalo!"
Voi tätä kaupunkia, joka hallitsi Kreikkaa ja koko maailmaa! Ja nyt saa kuka kreikkalainen hyvänsä paistaa papuja Rooman tuhkassa! Kuka sitä olisi uskonut!... Ei ole enää Roomaa eikä Rooman valtiaita!... Kuka tahansa saa käyskennellä Rooman raunioilla, jahka ne vain jäähtyvät, ja vihellellä mielin määrin ei kukaan tule kieltämään! Oi jumalat! vihellellä maailmaa hallitsevan kaupungin raunioilla!
»Isieni nimessä!» egyptiläinen huudahti. »Kohtalo hymyilee minulle näiden kauhujenkin seasta ja lupaa minulle valitusten ja kuoleman hirveitten todistuskappaleiden ääressä onnea ja rakkautta. Pois, kreikkalainen! Vaadin Ionen, suojattini itselleni!»
Luultavasti oli väärin käsitetty kreikkalainen sana naos ja luultu sitä samaksi kuin naus. Ja pastori rupesi tulemaan hyvin laajapuheiseksi. Silloin taas laiva alkoi pyöriä. Pastori joutui ihan hämillensä ja levottomuus kirkon penkissä kasvoi kasvamistaan. Hän katsoa tirkisti laivaa, joka taaskin oli pysähtynyt, ja luki maston lipusta sanat: "Merimiehen muisto."
Vaan, jos sinä tahdot yhä edelleen pahimpia luulla, mitä voin minä tehdä taikka sanoa sinun lohdutukseksesi?" "Ei mitään ei mitään. Sinä olet hyvä ja ystävällinen ja minä olen heikko ja toivoton. Jos minulla olisi sinun lujuutesi, ajattelisin aivan kuin sinä." "Minä olen romalainen vallasnainen", sanoi Sulpicia ylpeästi. "Ja minä olen kreikkalainen", vastasi Helena.
Kaksi ilmiötä näytti minästä ihmeelliseltä: että niin suuri kaupunki oli kaikkialta niin kaunis ja että kaupungin suuruus näytti niin hyvin vastaavan asujanten paljoutta." Aleksandriassa kihisi monenmoisia kansakuntia ja siellä kuului erilaisimpia kieliä. Kreikkalainen sivistys ja kreikkalaiset tavat kuitenkin pääsivät vähitellen valtaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät