Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. heinäkuuta 2025
Robert istui yhä liikahtamatta nojaten leukaansa sauvan koukkuun. Johanssonin puhuessa tunsi hän taas melkein vastustamattoman halun sekautua keskusteluun, nousta seisaalleen ja suuttumuksensa kaunopuheliaisuuden koko voimalla huudahtaa: "Niin, te olette oikeassa, puhutte juuri minun ajatuksiani, minun omia ajatuksiani, jotka polttavat minua sen vuoksi, etten saa päästää niitä ilmoille.
Ja minä soudin rantaan, ajoin veneen kiinni kahden kiven väliin, tartuin koukkuun, eikä aikaakaan, kun meillä oli iso, ruskea, komea, ainakin kuusikiloinen koiraslohi veneessä, saatu uistimella, jota en olisi ikinä uskonut ottavan tämmöisellä kirkkaalla säällä.
Virkki ja valtikan nosti, sen varrell' iski jo selkään. Kyykertyi heti koukkuun mies, vedet kumpusi silmiin. Paisuva selkään nous veripahkura koskemakohtaan valtikan kultaisen, ja hän istui säikäyksissään, nuivana vilkui, kun kipu kirveli, pois vedet pyyhki.
Yksitoista koukkua ja puolen leiviskän hauki löytyi vatsasta sitä perattaessa: vähintään yksitoista kertaa se oli siis elämänsä aikana, joka oli arvioitava vähintään kahdeksaksikymmeneksi vuodeksi, pelastunut, kunnes kahdennellatoista kerralla yhtyi koukkuun, jota oli mahdoton katkaista.
He iloitsiwat, kun heidän kärsiwä lapsensakin iloitsi; he wakuuttiwat hänen paranewan, kun hän itsekin niin wakuutti. Tuostahan se iloinen puhe syntyi, jonka kuulin unen horroksissa ollessani sairaan huoneesta. Woi, woi! Tuo ilo ei ollut pitkällinen. "Jääköhän tuo minun jalkani koukkuun?" kysyi sairas eräänä kertana minulta, ollessamme kahdenkesken. "Saattaisipa niinkin käydä", wastasin hänelle.
Minä ajattelin: 'Sinä poltat hiilesi hukkaan, tyttöseni, kaduilla on tarpeeksi paljon muita, joita minä voin käyttää, jos siihen halua on! Mutta siitä huolimatta tartuin minä koukkuun tänä aamuna, ja nyt on hetkisen kuluttua kaikki valmista, sillä hän on suostunut kohtaamaan minua illalla eräässä pienessä asumuksessa, joka on minun hallussani.
Maija pysäytti työnsä ja kuulosti, mutta kohta alkoi hiekkainen tuohikieppi kahnuttaa ympäri pytyn laitoja, ja koukkuun jännitetty paljas kyynärpää kävi kuin koneen puskuri. Viimeiset pytyt olivatkin käsissä, niiltä joutui heti, kun vain huuhtaisi ja asetti vesirännille kuivumaan. Maitohuoneen kupeitse lähti tie karjanlaitumelle. Huoneesta kuului emännän hyräilyä.
"Pitääkö minun panna matoa koukkuun?" kysyi pikku paroni surkean muotoisena. "Totta maar, nuhjus! Etkö sinä itse aina sitä tee, kun ongella olet?" "En, sitä tekee kalastaja taikka palveliat." "Kehtaatko vaivata vanhempia ihmisiä tuollaisella? Pane oitis koukkuun matoa taikka minä sinun panen madon sijaan."
Ne paikat käytti Hinkkiä hänen jumalansa ensin, sitten vasta vei keskemmälle kaupunkia. Meni kauniit viikon päivät Hinkiltä tähän alkajaisnuuskintaan, meni toinen viikko, meni kuukaus: ei hän vaan mihinkään koukkuun tarttunut.
Eikä tämä ole tainnut vielä muille ennättää pahennusta tehdä, minkä lie itselleen. Ja patrullit jättivät meidät siihen kahden kesken seisomaan ja lähtivät uutta saalista vaanimaan. Samuli seisoi siinä melkein koukkuun kutistuneena, kädet riipuksissa ja avopäin. Tässä olisi teidän hattunne, sanoin minä ja painoin hatun hänen päähänsä. Mikä? Missä? Hattuko? Kuka te olette?
Päivän Sana
Muut Etsivät