Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. heinäkuuta 2025
Sen kuulin itse, eikä liene minun korvani vielä niin vallan vanhat. Häämme oli tosin ennen teidän häitänne, mutta ... hm! ... se ei todista mitään..." Tuotiin samassa toinen kuppi kahvia. "Olkaa hyvä, armahin serkkuni!" pyysi pormestarin rouva. "Ei, paljo kiitoksia. Kahvinne on erittäin hyvää, mutta tiedättehän, että minun hermoni ... ja sitä paitsi minun täytyy rientää kotia."
Vasta eilen näin hänet ensi kerran." "Hän on varsin hyödyllinen palvelija keisarille, vaan ... vaan..." hän kallisti päänsä minun korvani, "teille uskotaan mieluisampi toimi, herra de Laval." Hän kumarsi, pyörähti kantapäällään ympäri ja lyyhäsi edelleen.
Ja nytkös minä rupesin oikein mielelläni kuuntelemaan. Toisetkin lakkasivat rykimästä ja takomasta, niin että korvani eivät kuulleet mitään muuta kuin sen nuoren pojan kimakoita ja suloisia sanoja. Nyt ei enään mielestäni lukkari ollut kirkon etevin. Etevyyden sijan oli pappilan nuori herra saanut ja siinä luulossa olivat kai kaikki muutkin.
Entä sitten? Olihan se vallan luonnollista. Miksi sitä ihmettelin? Ja miksi paheksuin? Kevyesti he jatkoivat puhetta. Minä en enää voinut niin tarkkaan seurata, sillä korvani humisivat ja käteni värisivät niin, että oli vaikea hallita. Olenpa minä lapsellinen, olenpa aika hupakko, sanoin itselleni. Ei apua. Korvat vaan humisivat ja kädet värisivät. Viimein näytti Agnes huomaavan minut.
Sillan päässä ollessani, ampui vihollinen muutamilla sadoilla muskeeteilla yht'aikaa, mutta minuun ei sattunut kuitenkaan, vaikka savu nousi maasta ympärilläni. Nyt näin yhden miehen juoksevan sillalle, tähdäten minuun; hänen kuulansa vei vasemman korvani, mutta mies kaatui samalla, saatuansa minulta kuulan rintaansa. Toinen puoli sillasta paloi kuitenkin.
Taidat rakastaa häntä, vai? ANNA. Niin on, minä rakastan häntä. MAUNO. Pettivätkö korvani? ANNA. Kuinka voisin pilkata tänlaisena hetkenä? MAUNO. Ja sinä siis rakastat minua totisesti? Anna, sano vielä kerran nuo sanat. ANNA. Sinua rakastan, Mauno, kaikesta huolimatta rakastan sinua kuitenkin. Niin, kuta onnettomampi olet, sitä enemmän sinua rakastan.
Sitä en vielä eläissäni ole kuullut». »Minä olen nukkuva enkä enää koskaan heräävä. Silmäni ei sitten enää milloinkaan näe aurinkoa, eikä korvani kuule enää ääntäsi. Ruumiini lepää silloin kylmänä ja kankeana maassa. Vihdoin se aivan lahoo ja muuttuu maaksi». Silloin poika heittäytyi itkien hänen kaulaansa ja toisti toistamistaan sanoja: »
"Herra Jesus!" hän jatkoi, "etkö sinä itse ollut se, joka näin toit minun silmäini eteen tämän ilmestyksen, joka soit minun korvani kuulla tämän äänen? Tulin kohta miettineeksi: kun kaikki toverini ovat kaatuneet, jos yksin vaan olen elossa, jos en enää voi mitään, en mitään muuta kuin kuolla, ... kuolla tai paeta ... minä pakenen!... Voi! se ei koskenutkaan yksin Katariinaa.
Mutta ennenkuin nousin satulaan, käskin toisia olemaan hiljaa alallaan, laskeuduin itse pitkälleni maantielle ja panin korvani maata vasten. Kuului kaukaista jyminää aivankuin maan alla olisi ollut joitakin voimia työssä. »Nyt kiireesti taipaleelle, sillä vihollinen lähenee täyttä neliä», sanoin minä ylös hypähtäen.
"Sen johdosta, mitä olen kuullut minun korvani ovat aina auki; minun ei käy niitä voimia säästäminen, joita minulla on on minulla syytä luulla, että he ovat lähteneet ulkomaille. Mutta, jos he koskaan palajavat, jos koskaan jompikumpi heistä palajaa minun eläessäni, on luultava, että minä, joka aina liikun siellä täällä, pikemmin, kuin kukaan muu, kuulen siitä.
Päivän Sana
Muut Etsivät