Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
Sinne läksin vaeltamaan kesä-yönä. Hetken astelin ja ehdiin vainiolle, Suojaan lempeen koivun. Siinä kauvan seisoin
Minä olen varma siitä, että jokainen teistä arvelee itseänsä kaikista kauniimmaksi. Kysykäämmepä siis peipposelta, joka on tuolla koivun latvassa. Hän ei pidä kenenkään puolta; hän voi parhaiten sanoa kuka metsässä on kauniin. Siihen suostuttiin ja peipposen mieltä kysyttiin. Mutta tämä arveli ja mietti kauan eikä tahtonut visertää suoraa totuutta.
Kaksi köyttä köytettiin yhteen ja molempien päähän laitettiin silmukka, jotta kaksi saattoi istua siinä. "Kuka tahtoo mennä syvyyteen?" kysyi Lind, kun kaikki oli valmiina. Ei kukaan vastannut. Tässä oli henki kysymyksessä. "No, minä lähden! Tänne köysi!" Hitaasti hän hinautti itseään alas, kunnes tapasi koivun äärimmät oksat.
On aivan kuin näkisin edessäni taulun, jossa luonto uinuu äänetönnä, hiljaa seisovat puut, värähtämättä järven pinta, kaikki, kaikki on niin hiljaa, mutta kuitenkin tuntuu siltä, kuin kaikki odottaisi kärsimättömänä jotakin, aurinkoa. Se rusottaakin jo itäisen taivaan rannalla, ulottuvatpa sen tuliset säteet jo korkeimman koivun latvaan, jossa lehdet vienosti käyvät värähtelemään.
Ja niin täytyi olla sillä kertaa pääsemättä ja lähteä pois koko koivun luota... Mutta yhä sinne halu kuitenkin toi puutarhaan. Joka päivä ja monesti päivässä kesken muiden leikkien yht'äkkiä johtui koivu mieleen, ja suoraa päätä piti juosta puutarhaan sen luo. Jos jotenkuten kuitenkin pääsisi! Mutta eihän sitä! Jos vain alimmalle oksallekaan ... mutta kovin oli korkealla alinkin oksa...
Jo heittää päivätär ensimmäiset säteensä ylös aamupilviin ja ruiskauttaa sieltä niitä kimppusen pyhän koivun latvaan korkean uhrivaaran harjalle ... hehkuu taivas, helottaa koivun latva ja vaaran rinteet, kirkastuvat maat ja vedet...
Eikös koivun vartalo niin mielellään kuvastunut sen hopeaheleihin vesiin? Ja eikös se rohjennut olla niiden rakkaiden sointeiden herttaisena kaikuna, jotka puun oksista siihen laskeutuivat? Mutta lauloipa lähdekin; viehättäviä, selkeitä ja sydämellisiä olivat sen laulelmat, ja niihin pulska puu nyökäytti päätänsä varsin leppeästi ja hymyellen.
He veivät hänet marjapuutarhaan, istuttivat hänet eteensä ruohopenkille kahden vanhan koivun väliin ja kertoivat aikomuksestaan ruveta lukemaan Kalevalaa kansalle sunnuntai-iltoina vanhassa tuvassa että se saisi tutustua esi-isäimme vanhaan viisauteen ja henkeen. Ehkä voisi, ehkä sopisi samalla laulaa ja soittaa kannelta? Tai myöskin lukea jotain muuta suomalaista kirjaa?
Juhannus-aattona istui Harmaalan herrasväki puutarhan lehtimajassa iloisilla mielin nähden, miten aurinko järven tyyneen punaisena laskeusi, miten aituuksen takana kylän nuoriso tanssi koivun ympärillä, suuret, pienet pitäen käsissään pihlajanoksia. Ilta oli kaunis, ja se kehoitti kauneudellaan iloitsemaan koko luonnon. Harmaalan kartano on suuri, suurimpia mitä Turun-läänissä on.
Siintävätä ilmaa kohden Kohta kaksi haukkaa lenti, Kiitäin yhä ylemmäksi Kumpainenkin saaliin saantiin. Keksittyä kyyhkyläisen Koivun latvassa, kuin nuolet Lentäen ne kerrassansa Saalistansa tavoittavat. Mutta puuhun laskeissansa Toinen toiseen tokahtaapi, Vasten silmää silmä kiiluu, Siipi siipeen koputtaapi.
Päivän Sana
Muut Etsivät