Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
Kuumuus oli niin suuri että yksi koirista, "Castor" kuoli halvaukseen ja hänen toverinsa "Captain" näytti pian tekevän samoin. Vielä näkyi muutamia elonmerkkiä "Nerossa", "Bullissa" ja "Jackissa", vaikka ne makasivat maassa ja hengittivät tuskallisesti.
Tämän ikivanhan käsitystavan mukaista on, että vainajan ravinnoksi teurastetaan lampaita ja härkiä, että pidetään huolta siitä, että hän edelleenkin voi iloita hevosista ja koirista niinkuin maan päällä eläessään; niin ikään hän saattaa muka tarvita orjiakin. Tähän perustuivat ihmisuhrit, joiden tiedetään todella olleen käytännössä mykēneläisellä kulttuurikaudella.
Heidän täytyi nyt suurella vaivalla kahlata lumessa päästäksensä uudestaan oikealle tielle. Seuran johtaja oli seisahtanut, ja katseli par'aikaa ympärillensä, löytääkseen joitakin tunnettuja merkkiä tiestä, kun toinen koirista rupesi kaivamaan lumessa kappaleen matkaa heidän edessänsä. Kaikki kiiruhtivat nyt sinne, luullen jonkun siihen kaatuneen ja uupuneen.
Se pääsi irti, lähti pakoon, oli jo vähällä pelastua, kun toinen koirista saavutti hänet, iski niskaan ja heitti selkänsä yli korkealle ilmaan, josta pudottuaan ei lapsi enää jäsentä liikauttanut. Mutta ennen kuolemaansa ehti se päästää huuliltaan niin surkean parkaisun, että Repolaisesta oli, niinkuin olisi koko avara metsä siitä vavahtanut.
Koirat laskettiin silmänräpäyksessä irti, ja niiden kiukkuiseen haukuntaan yhtyi nyt karhun ärjyminen. Muutamassa silmänräpäyksessä oli Pekkakin ehtinyt taistelupaikalle, ja siellä hän näki Antin päälaellaan syvässä hangessa kasvot alaspäin ja karhun hänen päällään. Toinen koirista oli haavoittuneena kyyristynyt vähän matkan päähän, toinen haukkui vimmatusti etempänä.
Sitten pitää sinun käydä isä Nikolaon ja isä Markuksen kanssa kaikissa vankihuoneissa katsomassa, olisiko joku noista tuomituista koirista, minä tarkoitan vangeista, yöllä kuollut. Hän, joka eilen illalla oli niin hävytöin piinattaessa, on varmaan tullut pieniluisemmaksi kylmässä roikka-kylvyssä.
Tässä aion vaan kertoa kahdesta lappalaiskoirasta. Siis voi se, joka ei pidä koirista, kernaasti heittää tämän kappaleen lukematta. Muuten tahdon lisätä sen että kertomus on tosi eli että tässä kerrotut seikat todella ovat tapahtuneet. Siis asiaan. Olipa kerran kaksi koiraa, toinen oli nimeltä Runne, toinen Ranne. He olivat kaksoisveljeksiä ja kuuluivat Laagjelle ja hänen puolisolleen.
"Sinä et mainitse, että olet kamarijunkkari," muistutti vanha kreivinna istuutuen nojatuoliin. "Oi, onhan selvää, että häveliäisyys esti hänen lausumasta jotakin niin halpamaista," sanoi kapteeni, joka näytti äkäytyneeltä ja halukkaalta ruveta riitelemään, jos vaan sattumus olisi suonut tilaisuutta. Vanha nainen alkoi puhua ilmasta, teistä ja viimein talon koirista.
Patras oli halpaa, työtä tekeväistä rotua; hän oli yksi niistä koirista, jotka palvelevat kansoja, niistä eläimistä, jotka kantavat lyömisiä ja länkiä, kärsiväisesti vaipuen kovan kuorman alla ja viimein hyljättynä kuolevat katujen kivillä.
Olen pelastettu lumivyöryn alta... Tuo karvainen esine, joka minuun koski, oli joku luostarin koirista... Tuo käsi, joka laskeusi otsalleni, oli jonkun luostariveljen käsi. Tämä huone, jossa vihdoinkin herään, on joku luostarin kammioista." Näiden hiljaisien arveluiden kautta selvittyänsä, hän avasi uudestaan silmänsä.
Päivän Sana
Muut Etsivät