Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. heinäkuuta 2025
»Mitä haastelet, mun pienoseni, Mitä taivaan kaukamaast'? Missä näit sä autuitten mailman? Sano, kulta-omenain.» Vuoren harjanteella kauan seisoin, Katsahdellen koilliseen, Siellä näin mä nummen sinertävän, Honkametsän kaukasen. Puitten kärjill' näin mä kunnaan kauniin, Armas päivä paistoi siell', Ylös kunnaan kiirehelle juoksi Kultasannotettu tie.
Mutta jos kysyt, onko sinulla mitään muuta neuvoa, vastaan: ei. Joko lähdet kanssani kanervikkoja samoilemaan tai menet hirsipuuhun.» »Helppo on tässä valita», lausuin, ja me löimme kättä suostumuksen merkiksi. »Vilkaistaanpa nyt uudelleen punatakkeja», virkkoi Alan ja vei minut metsikön koilliseen reunaan.
Suurin osa oli poistunut länteen päin Norjan sisämaahan, toinen, pienempi parvi, jossa oli vain neljä, viisi miestä, oli kulkenut koilliseen päin. Heitä suomalaisten piti seurata; kenties he olivat menneet Fryksdalin puolelle yhtyäkseen johonkin toiseen joukkoon. Koiran avulla Yrjänä saattoi seuralaisineen varsin helposti seurata norjalaisten kulkusuuntaa. Nämä olivat menneet pitkin rajaa.
Tie kääntyi nyt koilliseen Jarmukin ylitse, kulki läpi rehevien metsien, jossa kasvoi korkeita, hoikkia palmupuita, pähkinäpuita, sykomoreja ja hedelmien painosta nääntyviä viiniköynnöksiä, ohi hedelmällisten vainioitten, joissa leikkuumiehen sirppi nykyään oli käynyt.
Mutta portilla oli suuri goottijoukko. Siellä oli myöskin Vakis. Hän tunsi prefektin jo kaukaa. "Kostoa Rautgundiksen puolesta", huusi hän ja heitti suuren kiven, joka sattui prefektin kypärättömään päähän. Cethegus kääntyi pakoon. Hän muisti erään paikan, jossa muuri oli murtunut. Se oli portista koilliseen. Hän pyrki sinne päin mennäkseen muurin yli.
Parin kuukauden kuluttua lähti Livingstone uudestaan tutkimusretkille näille seuduille ja tällä kertaa asukkaat vastaan ottivat hänet suurella ystävyydellä. Livingstone jätti silloin pienen höyrylaivansa Shibise nimisen kylän kohdalle ja jatkoi tutkimusretkeänsä maata myöten, joten hän huhtikuussa tuli Shirva nimisen järven luo, muutaman päivän matkan päähän Shire-virrasta koilliseen päin.
Mitä sankar tääl Elon taistelossa kadottaa, Hälle antaa jälleen toinen maa. Siellä, oi siellä Armiaaks onneks Taas hän aarteensa saa, Joka täällä poissiirtyi. Pyhä haamotus, Joka aurinkosi laskust jää, Elämäsi luotees hengittää, Koilliseen kulkee, Valkenee siellä, Siellä aarteesi saat, Joka täällä poissiirtyi.
Herätettyäni Alanin vilkasi hän ensin sotamiehiin, sitten merkkiin ja auringon asemaan ja puristi kätensä nyrkkiin heittäen minuun samalla kertaa vihaisen ja huolestuneen silmäyksen. Muulla tavalla ei hän minua nuhdellut. »Mitäs nyt on tehtävä?» kysyin. »Meidän on leikittävä jänistä», vastasi hän. »Näetkö tuota vuorta?» kysyi hän sitten osoittaen koilliseen. »Kyllä», vastasin.
Päivän Sana
Muut Etsivät