Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. toukokuuta 2025
Berenice! Berenice! Missä olet? Miksi jätit minut? Turhaan säikähdin. Minä tiedän, ettet sinä minulta lähde. Tänä hetkenä, niinkuin kaksi voimakasta virtaa, meidän kohtalomme juoksi yhteen. Nuku, leiri, nuku! Huomenna minä herätän sinut uuteen ajatukseen ja mielet liekkeihin sytytän. Minä ihmettelen. Uskonko itseäni? Näinkö jo olen onnistunut! Ah, joko nyt, joko nyt!
Mutta tee pian, mitäs teet. CANZIO. En ihmettele, ettäs ymmärrät, etteivät sovi meidän kohtalomme yhteen, tiettyäsi kuinka eri suuntiin pyrkivät meidän sielut. MARIAMNE. Arvoitus on selitetty. Sinä annat minulle korin ja revit rikki meidän liittomme. CANZIO. Jos tahdot niin kutsua askeleen, jonka otan meidän molempien onneksi, ja tuumiskeltuani kauvan ja ankarasti. RACHEL. Taivaan Herra!
Sinä tiedät minun uskoni siitä, että meidän elämämme ja meidän kuolemamme, koko ulkonainen kohtalomme on määrätty edeltäkäsin, se on vaan tuo sisäinen, joka on meillä itsellä, meidän motivimme, meidän omatuntomme kyllin siitä äiti pelkää elämääsi, minä en sitä tee enempää, kuin jos sinä istuisit jossakin kauppa-konttorissa New-Yorkissa.
Jos todellakin uskoisimme, että on olemassa rakkaudesta rikas Jumala, joka johtaa kohtalomme että on korkeampi viisaus, jota meidän vaillinaisesti rakennettu silmämme ei voi nähdä " "Minä vakuutan teille, että sen uskon", sanoi tuskallisesti sairas. "Koettakaamme sitte kuolla siinä uskossa", vastasi lääkäri, nousi ja läksi paluumatkalle.
Ja kun uskomme, että kohtalomme on sellainen tai sellainen, niin voimme kehittää elämäämme niin, että se todella todistaa tämän uskon olleen oikean. Jollei Lady Macbeth olisi uskonut noitia, niin hän ei milloinkaan olisi kehoittanut miestänsä murhaamaan Duncania." "Mutta ettekö voi ennustaa minulle iloisempaa kohtaloa kuin tämä teidän traagillinen kuvauksenne näyttää minulle uhkaavan?"
Kaikki kapineemme riistettyinä jatkoimme matkaamme jalkasin, mutta mahdotonta oli tästä aivan tuntemattomasta metsästä löytää ulos. Harhailtuamme ympäri antauduimme vihdoin kärsivällisesti kohtalomme huostaan". "Onnettomuus tulee kuitenkin harvoin yksin sillä yht'äkkiä huudahti tyttäreni kivusta hän oli saanut käärmeen pureman. Silloinpa vasta epätoivomme nousi korkeimmilleen.
Parooni seisahtui eräällä korkealla tasaisella vuorilakealla ja ilmoitti, että he olivat saapuneet määräpaikkaansa. Tätä vuorilakeaa ympäröitsi kolmella taholla jylhä kuusikkometsä, neljäs sivu laskeutui äkkijyrkkänä kallioseinänä vesiputoukseen, joka oli sen alapuolella. "Tässä", sanoi paroni, "tässä on paikka, jossa meidän kohtalomme on ratkaistava! Tässä on minun taikka teidän matkanne määrä!
Me olemme vannoutuneet kansan tahdon tulkeiksi, ja meidän yksityinen kohtalomme, meidän vähäpätöiset personalliset haittamme eivät saa hankaluuttaa tämän tahdon toteutumista! Hyvä, hyvä! huusivat laiturillaolijat.
Jos emme venhettä saa, on kolme shillinkiä ainoana turvanamme koko avarassa maailmassa ja mihin silloin osaamme, ja mitä silloin teemme? Eikö hirsipuu ole silloin varma kohtalomme. Siinä kuulette peittelemättömän totuuden. Täytyykö meidän lähteä ilman venhettä, tyttöseni? Nukkuisitko sinä lämpimässä vuoteessa ja ajattelisit meitä tuulen ulvoessa uunin piipussa ja sateen räiskiessä kattoa vasten?
Se voipi meidät pelastaa, ja sen käsiin voimme turvallisesti jättää kohtalomme. Se pelasti isäni, kun polttorovio jo oli hänelle valmis; se pelastaa myös meidät, sillä, eikös ole tosi, sinä onneton tyttö, sinä kadut sitä rikosta, johon olet pakotettu ja toivot ijankaikkisen armoa?"
Päivän Sana
Muut Etsivät