Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. heinäkuuta 2025
Mutta kenraalimajuri Lybecker, "Ison vihan Klingspor", Nierothin seuraaja päällikkyydessä, kutsui nuo sata ratsumiestä pois. Seutu joutui täten turvattomaksi. Venäjän sotaväki tuli nyt rajan yli, yhtyi pielisläisiin, ja yhdessä nyt lähdettiin Kajaaniin, jossa oli työnä kostaa noista ryöstetyistä sarkatukoista. Maaliskuussa 1712 tapahtui paljon julmuuksia Kajaanissa, Paltamossa ja Sotkamossa.
"Oh, kyllä Adlercreutz menisi eteenpäin", keskeytti vanha rakuuna, joka oli tullut käynnille leiriin, tervehtimään erästä siellä olevaa veljeänsä, "mutta, nähkääs, Klingspor se on, joka asiat johtaa, ja me tiedämme kyllä, ettei hän ensi hädässä päälle käy". "Rakuuna on oikeassa", virkkoi muuan nuorempi jääkäri.
Kun Heikki tuli Hämeenlinnaan, oli Klingspor jo silloin Suomen sotawäen ylimäisenä päällikkönä. Jokainen suomalainen tietää, kuinka arka, pelkuri ja kunnoton sotapäällikkö hän oli. Urhea wäki paloi tappelun halusta ja hammasta purren totteliwat he ylipäällikön antamia peräymis=käskyjä. Niin alotettiin tuo kuuluisa pakoretki, jonka wertoja tuskin historia tietää.
Sydämettä, jumalatta Sepä ihminen on, jolla Rakkautt' ei oo kuoloon asti Tään maan vartijana olla." Christjernin loi silmät Lodeen: "Kuuletkos sä nuorii, veikka, Klingspor on taas heillä suussa, Sepä onkin vanha seikka. Tosin autuaat me oomme Kaatuessa vainiolla, Toista on, kun marski tässä Kielten piestävänä olla."
Tiheitä wiholisparwia alkoi jo näkyä joen etelärannalla. Se laajeni ja taajeni ja kiireesti loiwat he pattereita ja asettiwat tykkejänsä niihin. Sillä wälin oli Klingspor, tuo ankaran warowa marsalkka, täydessä touhussa pelastamaan muonakuormiansa, kuten ennenkin.
Silloin saapui Klingspor marski, ylpeä kuin kuningas, kaks ol' leukaa, yksi silmä, sydäntä vain puolikas, saapui Klingspor, vallan saanut, otti ylikomennon, antoi käskyjä kuin Klercker, mutta käski pakohon.
Niinpä hän esimerkiksi ei kärsinyt nähdä punaiseksi maalattua vesi-ämpäriä tahi piimäpönttöä, vaan huusi: Yss tuollaisia! on kuin olisi verellä maalattu. Klingspor oli unehuttanut tohvelinsa Ouluun niin sanottiin sitä en tiedä sitten, vaikka olisi ne Kokkolaan unehuttanut, enemmän kuin sitäkään, oliko koko miehellä tohveleita muassakaan, kun Ruotsista lähti.
Veljet, uus on hällä tahti; hauska nähdä, kuinka nyt on kantava hän pystyn nenän; halki Suomen juostuansa tohti viimein tehdä tenän.» Cronstedtin nuor' adjutantti, Reiher luutnantti, nyt pisti: »Klingspor tenän! tuon ken kertoi, pettyi vallan peevelisti. Adlercreutz ja Hertzen poisti häpeämme lailla miehen; marski, hitto vie, kuin aina matkusti jo tipotiehen.»
Tämän piirongin edessä sota-aikana usein seisoskeli sotamarski Klingspor ja katseli ulos Lumijoen pappilan akkunasta. Hän se oli, joka käski piirongin viheriäiseksi maalata, sillä hän rakasti viheriäistä väriä ja sanoi sen tarkoittavan rauhaa. Eikä hän ollut millekään niin vihainen, kuin punaiselle maalaukselle.
Päivän Sana
Muut Etsivät