Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
"Todellakin löytyy aivan yleistä niin silmälle kuin korvallekin," Kleopatra sanoi, "mutta tunnettu hyvä on myöskin aina kaunista." "Sallikaa minun," Lysias puuttui puheesen, "huomauttaa teille erästä jalotekoista marmorikuvaa, joka on vanha ja kaunis ja taitaa olla hyvin harvoille teistä tuttu.
Kleopatra antoi heidän mennä ja oli ääneti; ainoastaan Publiukselle hän huudahti "hyvästi!", mutta Korintholaista taas hän pidätti luonansa ja sanoi: "Sinä Lysias olet saanut nämä ikävät asiat toimeen. Koeta nyt saada ne hyviksi ja tuo tyttö meille.
Samalla hän ojensi hänelle kiveen leikatut kuvat ja Kleopatra iloitsi tästä pienestä taideteoksesta niin rajattomasti, kuin hän ei olisikaan ollut rikas kuningatar, jolla oli kauniimmin leikatut kivet koko maailmassa, vaan tyttö, jolle lahjoitetaan ensimmäinen kauan ikävöity kultakoriste. "Oivallista, ihanaa!" hän huusi yhä uudelleen.
Kleopatra laski hempeästi ja ikäänkuin kiitollisuuden osoitteeksi viuhkaimensa alas ja käänsi sen ohessa nopeasti sen vartta, että siihen kiinnitetyt timantit voisivat kirkkaasti loistaa; sitten hän kääntyi kummankin ystävänsä puoleen ja sanoi: "Teidän sanoillanne on ystävällinen tarkoitus, ja ne ovat niin keskenänsä sopusoinnussa, kuin kaksi samassa koristeessa olevaa kiveä, joista toinen kimaltelee sentähden, että se on taidokkaasti hiottu ja siis tarjoopi kuvastimen kaikesta, mikä loistaa, mutta toinen taas loistaa sentähden, että se on puhdas ja välähtelee oman kiiltonsa vaikutuksesta.
2:NEN SENTTUURIO: Niin, kuuleppas nyt vuorostasi meidän uutisiamme. Tänne on ilmestynyt kuninkaan tytär 4:S SENTTUURIO: Juutalainen kuninkaantytär Jerusalemista 2:NEN SENTTUURIO: Ja kuutamoisina öinä se kulkee täällä puutarhassa, kauniimpana kuin Kleopatra tai Veenus itse.
Hän ei kääntänyt silmiänsä hänestä pois ja havaitsi tyytyväisenä, kuinka puna ja kalpeus vaihtelivat Roomalaisen poskilla, eikä ensinkään huomannut, miten Euleus säkenöivin silmin tarkasteli kaikkea, mitä hän ja Publius tekivät. Vihdoin Roomalainen pani maljan pois ja etsi turhaan vastausta, kun Kleopatra kysyi, miltä viini oli maistunut.
Kleopatra astui ulos, loi pikaisen silmäyksen pikipannuilla ja tulisoihduilla kirkkaasti valaistulle katolle ja tummien lehvien välistä valkoisina hohtaviin, marmorisiin kuvapatsaisin ja läheni sitten katsomatta edes siihen telttaan päin, missä hänen lapsensa lepäsivät, kantotuolia, jonka nuoret makedoonialaiset aatelismiehet olivat kantaneet ja asettaneet katolle.
Kleopatra vastaan otti häntä katollaan, josta suosiosta ainoastaan harvat saattoivat kehua, ja itse leväten vuoteellaan, salli hän hänen istuutua hänen jalkojensa juureen ja ilmaisi selvän selvään jokaisella silmänsä katseella, jokaisella lausumallaan sanalla, että nykyhetki teki hänet onnelliseksi ja täytti hänet intohimoisella ilolla.
»Vain helmen yhden ja pienen» Kleopatra vastasi näin »mut jos minun rintani avaat, niin löydä et sydäntäin». Antonius, maailman pylväs, tuns silmänsä himmenevän, tuns kiertävän viekkahan viinin ja maailman unhotti hän. Ja vuodet ne vierii ja vierii. Mut kaulaten kaksin on vaan Antonius, Egyptin orja, ja herratar Egyptin maan.
Minun veljeni pää on sisareni kaulalla, ja niin kauan kuin minä en ole varma hänen suhteensa..." Huoneesen kiirehtivä kamariherra keskeytti nämä sanat huutamalla: "Kuningatar Kleopatra!" Voiton hymy valahti nuoren jättiläisen kasvoille.
Päivän Sana
Muut Etsivät