United States or Romania ? Vote for the TOP Country of the Week !
En teitä unohda, te vuoret harmaat, Te ahot kiviset ja käpykankaat Ja korvet synkät, joissa haukat kirkuu. Ja tätä lemmenkäyntiäni täällä, Kuin unta ihmeellistä sitä muistan, Kuin kangastusta taruin maailmasta. PAULI. Sä murheen vimmoissasi päätät näin. TYKO. On tosin ympärilläin pimeys, Mut irti olennostani; mua likin On vaikeus, ja on se tahtoin valo; Mä seison siinä. Pois nyt lähden.
Karahutetaan vekselin yli, allani kirkuu ja karjuu, koko piano nytkähtelee ja minun täytyy uudelleen nousta istualleen nauttimaan kotimaisesta musiikista, joka milloin soi rautasiltain bassona, milloin kiilautuu ylös kimeimpään diskantiin lyhyitten kiskojen kohdalla. Ja miks' en minä nauttisi!
Mutta pelko on sitä paitse pohjan perillä asuvien mielenkuvitteloon luonut koko lauman pahoja henkiä, jotka kiusaavat ihmisiä, hukkuneiden ihmisten haahmoja, jotka harhailevat ympäri kun eivät ole haudatut siunattuun maahan, vuorenpeikkoja ja merihirviön, joka soutelee venepuoliskollaan ja talviöinä kirkuu niin ilkeästi lahdelmilla.
Taas suurtuvi Turku, sen soi sävel-urku, sen vanhuus ja viisaus viihtyy; tuli tuikkivi tiedon ajan liukkaan ja liedon läpi tään, joka kirkuu ja kiihtyy; taas tiedon on avain kateederin, lavain, salat kaikki miss' ilmoille tuodaan, miten Suomen on mieli, sen heimo, sen kieli, sen henki, sen suuruus, mi luodaan. Ei menneisyyttä näin nosteta syyttä: nyt soi sana syntymämaamme!
"Tietysti poika vierastaa sinua, huutaa ja kirkuu, jos yrität ottamaan syliisi." "Huonot häät minulla sitte..." "Lue nyt eteen päin, laps'kulta." "Martta on terve ja Hannansa samoin", luki Topias edelleen. "Tapani on tullut entistä ylpeämmäksi. Minusta ja sinusta puhun hän niinkuin lapsista puhutaan. Jos väittelen hänen kanssaan, joka ei tapahdu harvoin, sanoo hän heti ylpeästi: Mikä sinä olet?
Lapsiparvi on silloin tavallisesti kiivennyt kiukaalle, jossa se elää ja kirkuu hyvässä sovussa sirkkain kanssa. Semmoinen on, pienemmillä eli isommilla poikkeuksilla, suomalainen pirtti. Joka tämmöisestä huoneesta luulee kaiken hyvän olon poistetuksi, se pettyy suuresti; tässä ei ole ainoastaan hyvä olla sen, joka tästä on kotoisin, vaan senkin, joka on kasvatettu aivan toisissa tavoissa.
Siinä nyt molemmat lempiväiset istuvat avioliiton paratiisissa. Niin täti. Käärme vaan puuttuu, jotta kohtaus olisi täydellinen. Sitä osaa voi tohtori Varro näytellä. Esirippu alas. Toinen näytös. Sama huone. Tokkohan sitä uskollista Ystävätä onkaan. Jos häntä vaivaa hammastauti, niin kirkuu hän sen tähden, ja kuin hammastauti lakkaa niin hoilottelee hän rekiveisuja.
Uudelleen syöksee Jouko pakoon ja herää vasta hölmäyksistään, kun on kotonaan Panulan pihassa ja kuulee huutoa ja hälinää. Pihamaalla seisoo ryhmä naisia, kehässä. Heidän keskessään on Reita maassa selällään, hän huitoo käsillään, heittelee ruumistaan ja huutaa ja kirkuu sekavia sanoja. Käärme! käärme! käärme! huutaa hän.