Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. kesäkuuta 2025
Tavalliseen aikaan kuulin, eteenpäin pyrkiessäni, kirkonkellojen soivan ja kohtasin ihmisiä, jotka menivät kirkkoon; ja minä sivusin kirkon tai pari, jossa seurakunta oli sisäpuolella ja laulun ääni tulvasi ulos auringon-paisteesen, sillä välin kuin suntio istui ja vilvoitteli eteishuoneen varjossa taikka seisoi marjakuusen alla ja käsi otsallansa tähysteli minua, kun astuin ohitse.
Minun tuloni ei näyttänyt häiritsevän häntä hänen mietteissään, vaikkakin pieni päännyökkäys minun sisäänastuessani osoitti, että hän kuitenkin oli huomannut minut. Hän heilutteli viuluansa hitaasti edestakasin kädessään, joka heilahdukselta sitä hiljaa näpäyttäen, niin että se muistutti vienoa kirkonkellojen soittoa.
Minulla on ollut niin paljon tekemistä kellojen kanssa, ett'en vaimoihin ole tarvinnut puuttua. He ovat kaikki samaa laatua; mutta Margery on suurten kirkonkellojen kaltainen, jotka vedettyä kerran vuodessa voipi jättää omaan huostaansa, ja kumminkin käyvät yhtä tarkasti kuin vuosikin. Mutta kumminkin, tohtori, tarvitsee hän aika ajoin tulla vedetyksi; ja kuka sen tekee?"
Käytyänsä isänsä luona ja luvattuansa auttaa häntä, jos hänen, toivonsa mukaan, onnistuisi jossakin kaupungissa saada työtä sorvarien luona, lähti Jeriko reppu selässä kotiseudustaan patikoimaan. Oli mitä kauniin syksyinen päivä, kun vaeltaja Pitkänmäen rinteeltä loi jäähyväissilmäyksen kotiseutuunsa. Sinne kuului kirkonkellojen ääni. Luultavasti soitettiin sanomakelloja rukkiukolle.
Lemmittyni ... sydänkäpy ... unelmaini lapsi ... minkälainen lienee elämäsi ... mitä polkuja vaeltanet? Voi, toivojeni lapsi, varmaan kasvat hyväksi ja jaloksi, varmaan on elämäsi oleva valoisa ja kaunis... Synnyithän sunnuntaiaamuna kirkonkellojen kaikuessa!
Tiellä hän taas pani puheen alkuun, sanoen: "Lents, mitä minä nyt kysyn, en kysy uteliaisuudesta, vaan olenhan minä sinun vaimosi, jolle sinun sopii se sanoa, ja minä vannon sinulle kirkonkellojen kautta, ett'en siitä kenellekään hiisku". "Ei ole pakkoa vannomaan, ei ollenkaan; vannominen on minulle vastenmielistä. Sano, mitä tahdot?"
Sisällä kirkossa vallitsi syvä hiljaisuus. Ei ollut kesäyskääkään monella. Joku veteli rauhallista unta. Kuului vaan saarnaajan totinen ääni, kun hän puhui »siitä suuresta kalansaaliista», joka sai monen verkkomiehen kadehtimaan Pietarin ja Sepeteeuksen poikain kalaonnea Yht'äkkiä kuuluu kirkonkellojen kumina.
Tätä hän itsekseen mietti; lystikkäästi hymähdellen astui kirkkoon päin vievää santaista tietä paistaessa toukokuun herttaisen aamupäivän ja kirkonkellojen ensikertoja moukahdellessa ilmoittaen kirkon ovien olevan jo auki.
Pyhäaamuna kirkonkellojen soidessa kulki kansa kirkolle; kaikki pyrkivät sinne, vaikka ehkä kyllä erinkaltaisella mielellä. Kahvi-Maija näkyi myös joukossa, hän, joka tavallisesti myyskenteli kahvia kirkonajatkin. Mannin saarnatessa oli väki kirkossa hiljaa, ainoastaan joku yskähdys kuului silloin tällöin. Manni puhui joulun tulosta, kuinka kaikki maallisesti valmistautuivat sitä ottamaan vastaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät