Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
"Hän palakoon kiirastulessa," huudahti kartanon isäntä; "se oli eräs vanha saituri pappi, joka vaan huoli itsestänsä. Hänen sanottiin olleen upporikkaan, mutta koska hänellä ei ollut sukulaisia, niin hänen luultiin testamenttaavan kaikki tavaransa kirkolle.
Elli oli pannut koko elämänsä tähän rakkauteen ... sen Olavi tiesi, ja hän oli nähnyt siitä niin monta todistusta. Eikä hän voinut estää itseään kuvittelemasta, miten tämä yht'äkkinen ero häneen tulisi vaikuttamaan. Hän saa kuulla, että olen mennyt kirkolle, ja samassa hän tietysti aavistaa kaikki. Ja se uudistuu tietysti, tuo viimesunnuntainen surkeus, josta hän niin elävästi oli kertonut.
Jumala ei olisi osannut luoda maailmaa niin ihanaksi; piru auttoi häntä, Jumala teki piirustuksen, mutta piru veti väriä päälle! Se on totta! Se on totta! ihastui ukko. Sinä kehität minun teoriaani. Hurraa kirkolle ja hurraa pappilalle! Nyt minä näen sen uudessa valossa! Eläköön isänmaa, eläköön kansa! hurraa! Hip! Hip!
"Ai, ai, se on vaarallista huvia hoikkakinttuiselle räätälille. Onko isäsi koskaan ennen istunut hevosen selässä?" "En sitä uskoisi. Mutta se on niin kaunista, kun voudin Kalle höyhen hatussa ratsastaa kirkolle. Minä tahdon, että isä tulee yhtä kauniiksi." "No, ratsastamaan en voi häntä opettaa, mutta huomis-aamuna seisoo hänen hevosensa satuloittuna pihalla. Nyt on sinulla kaksi sormea jälellä.
Talossa ei ollut kotona ketään muita kuin hän. Ottaen alttariliinansa, joka oli jo melkein valmis, lähti hän käymään kirkolle. Häntä pudistutti vielä mennessäänkin, mutta sitten alkoi häntä säälittää tuo onneton ihminen. Entä jos hän olisi oikeassa, entä jos kaikkien yhteiset rukoukset sentään voisivat sen ihmeen saada aikaan? Miksei voisi koettaa?
Kun taas palattiin samaa tietä, purkautuivat talot samassa järjestyksessä takaisin. Sentähden niitä ei sitten näkynyt kirkon ympärillä, mutta jos olisi varkain jotain toista tietä kiertänyt kirkolle, olisivat ne ehkä siellä olleet. Mutta nythän ne olivat tuossa kaiken maailman talot korkean, valkean kirkon ympärillä!
Lähtekäämme takaisin kirkolle Timon kanssa!" Lähtöä hommattiin; puheltiin ja selitettiin. Emäntä toi vielä lähtökahvit. Ei älynnyt ensimmältä kukaan, että ovesta astui vielä kolmas vieras, joka tervehtien tuli rovastin luo. "Totta totisesti Schyvall!" huudahti rovasti. "Terve, terve tulemasta, mutta mistä te näin hiljaisuudessa tulette, eihän teitä älytty, ennenkuin olitte keskellä seuraa".
Se eroaa ... tästä kun vähän matkaa menette ja laskeutte mäen alle ja nousette toisen mäen päälle, niin sen mäen päältä se eroaa ... se lähtee oikeaan käteen ja tämä tie viepi suoraan kirkolle ... on siinä punaiseksi maalattu viitta, joka osoittaa sinne päin, minnekkä mennä ... kyllä te löydätte...
Ei ollut pihalle vielä yhtään hevosta tullut kirkolle, kun Kentän isäntä emäntineen pitkän laitarekensä perässä istuen Nellallaan ajaa körötti pappilan kartanolle ja sitoi hevosensa tallikartanon nurkkaan, otti reestään Antin tekemän kotitekoisen harjan ja harjasi Nellan selkää kuivaksi, ennenkuin pani loimen peitteeksi.
Niin vanhat kuin nuoretkin olivat kuin suuria lapsia. He olivat tuoneet lapsellisen lahjansa ja heidän mielensä riippui kiinni tuossa laivassa, sillä kuvasihan se heidän omaa elämäänsä, omia purjehduksiansa sotalaivoissa ja kalastusveneissä milloin minnekin, myrskyssä ja tyynellä säällä, tuulisina öinä ja kirkkaina päivinä. Hehän olivat tuoneet sydämmestä annetun lahjan kirkolle.
Päivän Sana
Muut Etsivät