United States or Kazakhstan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Eipä olisi hulluinta hakea kirkkoherran paikkaa, kun on saanut kyllänsä valtiopäiväriidoista. Minä kyllä talonpojille paukuttaisin. Se olisi mainiota. Mistä tekstistä puhuisit? Valistuksesta tietysti.
Työ lakkasi pajassa, kaikki kuuntelivat. »Nostoväki tulee!» virkkoi Miihkali iloisesti. Nyt oli koko kylä liikkeessä; kaikki, jotka vain suinkin kykenivät, riensivät katsomaan tulijoita. Miihkali astui joukkoa vastaan ja kysyi: »Mitä kuuluu?» Israel Peldan, Ilmajoen kirkkoherran toinen poika ja äsken kootun joukon johtaja, tuli esiin ja vastasi kaikkein puolesta: »Ei mitään pahaa».
Pian joutui pirtissä olijatkin kartanolle ja alkoivat ihailla kirkkoherran komeoita ajopelejä ja vieläkin komeampaa hevosta, joka korskuen kirkkoherran reen edessä seisoi. "On se sentään potra poika tuo meidän kirkkoherra, kun tuommoisilla kojeilla kulkee. Tuskin lienee kuvernöörilläkään parempata rekiä ja hevosta sitten!
Hän oli tullut Keurun pappilaan vieraisille, ja tällä retkellä täytyi hänenkin, vihollisen lähestyessä, pakoutua tuonne vuoriluolaan. Sitävastaan olivat kirkkoherran pojat, Juho ja Taneli, ennenmainitulla kaivoksellaan pienen joukkion kanssa vahdissa vihollisia, joita siinä aiottiin ankarasti vastustaa.
Pappi tahtoi kirkkoherran paikkaa, lukkari palkan korotusta, suntio kaksi kolehtia vuotisesti, lapsen-muori eläke-rahaa, Pekka Kettunen mieluistansa maamittaria, Kakkuri kalastusoikeuden kaikissa vesissä y.m. Mutta usiammat tahtoivat mielensä mukaista päätöstä riita-asioissa, jotka olivat ylioikeudessa.
Kirkkoherran kuoltua olivat pitäjäläiset kovasti kehoittaneet Johannesta pyrkimään kotiseurakuntaan ja luvanneet yksimielisesti pyytää häntä papiksensa, jos vaan tulee kysymys. Ja miksi se ei koittaisi, kun siihen koko elämä tähtäsi.
Hänen rouvansa ei katsonut Johanneksen tuloa näiden lisäksi samalta kannalta kuin kirkkoherra. Johannes kuuli usein, miten rouva soimasi miestään, ja vaikka hän kirkkoherran puolustuksessa usein kuuli oman kiitoksensa, niin se häneen koski kipeästi.
Emäntä touhusi askareissaan, kävi hakemassa ansansa ja toi lintuja, kuten ennenkin. Parin vuorokauden päästä mätti hän suuren konttinsa lintuja täyteen, pani vähän parempata varrellensa ja alkoi vääntää konttia selkäänsä. "No, mihinkä nyt?" sanoi Jakke kummissaan. "Lähden kirkkoherran saatavia maksamaan", sanoi emäntä. "Mitä joutavata, ennättäähän sen sittenkin!" sanoi Jakke.
Martinani on ollut kotona, hän elää silmäini edessä, ja on sentään minulle kuin kuollut. Minä mietiskelen, enkä voi käsittää... "Nyt sattuivat hänen silmänsä minuun ja nuuskuttaen pakasi hän: 'Rouva kirkkoherran, tekin piditte hänen aina niin rakkaana! Tyttäreni on antanut minulle kuolemahaavan, minä tunnen sen... "Se onneton taisi vaivoin seisoa jaloillansa.
Niin istuivat he kauan yhdessä hävitetyssä tuvassa, ja kirkkoherran rouva toi kannun parasta viiniä, jonka kätköä uhkaava pistooli ei kuitenkaan ollut voinut ilmi saattaa. Ja niin saattoi sen lopuksi kai ilmi juuri nuoren sotilaan kauneus ja hieno käytöstapa.