Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. kesäkuuta 2025
Lönnrot sanoo: "Usiammastakin syystä olemma aina mieluisesti präntättäneet talonpoikaisten laitoksia niin runossa, kun muissakin kirjotuksissa. Ensistäkin kielen vuoksi. Aivan surkiata on katsella, kuinka Suomen kieli monessa herrasmiesten tekemässä kirjotuksessa on pilattu, erittäinki ensi aikoina.
Juteinin väitteet tässä kirjotuksessa ovat väliin kummallisiakin, niin esim., kun hän pitää itsemurhaa sankarillisena tekona eikä johda sitä pelkurimaisuudesta, jota se meistä ennemmin on, sillä eihän se ole sankari, joka pelkää kärsimistä. Yhteiskunnallinen pahe, jota vastaan hän taisteli kynällään kirjotellen sekä suorasanaisia että runon muotoon puettuja kirjotuksia, oli eläinten rääkkääminen.
Näinmuodoin on ihmisellä järjen valistamana ja tunnon lämmittämänä hyötyä uskonnosta. Juteini esittää samassa kirjotuksessa vielä katolisen uskonnon virheitä mainitessaan, että pyhäin- ja muinaistarut eivät ole todenperäisiä, sillä ne ovat joko järjettömyyden, ennakkoluulon, omanvoitonpyynnön taikka petoksen keksimiä.
»Tärkeätä ja vaihtelevaa sanaa usko» Juteini eri kirjotuksessa rupeaa selittämään ja huomaa tuolla pienellä sanalla olevan koko viisi eri merkitystä. 1:o Historiallinen usko, joka perustuu joko kokemukseen taikka muinaistaruihin, on ainoastaan silloin hyväksyttävä, kun se on yhtäpitävä tapahtumain mahdollisuuden kanssa. 2:o.
Sanan Saattaja ja Suometarhan häntä tästä kiittivät, ja v:na 1861 J.V. Snellman Litteraturblad'in kirjotuksessa »Hvad var Porthan» sanoi kunnioittavasti, että Juteinissa, tuossa Porthan'in aikuisessa ylioppilaassa, heräsi halu jäljittelemään Topelius'en keräämiä Suomen kansan runoja ja luomaan uudenaikainen suomalainen runous, sekä että Topelius'en ja Juteinin esiintyminen herätti taas Gottlund'in toimintaan suomalaisen kirjallisuuden edistämiseksi, ja vihdoin lisää Snellman tähän vielä, että Lönnrot Gottlundin »Otavasta» ja Juteinin lauluista sai ensi sysäyksen tuomaan päivän valoon »Kalevalan» ja »Kantelettaren».
Mutta osaksi Pohjanmaalla, Pohjois-Hämeessä, koko Savossa, Karjalassa ja Inkerissä ei koko tätä äännettä tunnetakaan jokapäiväisessä puheessa. Kirjotuksessakin on d viimemainittujen maakuntien murteen mukaan luettava t:ksi, joka tapa olisikin hyväksyttävä niin puheessa kuin kirjotuksessa, joll'ei d:tä kahden vokaalin välissä tykkönään poisteta.
Juteinin mielestä on vielä seuraavat kaikessa kirjotuksessa tavalliset seikat runoillessakin huomioonotettava: 1:o Kun tahtoo tehdä kertomuksen eloisammaksi, esitetään presensissä jo tapahtuneita tapauksia, johon esimerkkejä kyllä löytyy. 2:o Usein käytetään yksikköä, vaikka ajatus lauseessa tähtää useihin tai kokonaiseen sukuun, esim.: Ihminen on siitä laadusta, jolla tarkotetaan koko ihmiskuntaa. 3:o Antaakseen enemmän merkitystä esitykselle, muodostetaan myöskin silloin tällöin monikkomuotoja sanoista, joilla oikeastaan voi olla ainoastaan yksiköllinen merkitys, esim.: iäisyydet, ajat etc.
Ensinmainitussa arvostelevassa kirjotuksessa, Litteraturblad'issa vuodelta 1856, on tarkimmin Juteinin runoutta tarkasteltu, ja tämän tarkastelun tuloksia tahdomme tässä esittää. Nämä kootut teokset olivat nyt päässeet julkisuuteen. Ensimäinen osa sisälsi vakavia lauluja sekä kansan- että uudemmalla runomitalla.
»Contraster i Prädicater»-kirjotuksessa Juteini selittää »von»-sanan merkityksen, kieliopillisen aseman, ja kuinka sitä meillä myöskin käytetään »predikaattina» aatelisten liikanimien edessä. Mutta siitä, että nykyään aatelittomillakin on maatiluksia eikä monella aatelisella olekaan sellaista, johtaa hän tuon »predikaatin» tarpeettomuuden.
Päivän Sana
Muut Etsivät