United States or Cook Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jos hän joskus juohtui hänen mieleensä, tarttui hän kirjaansa, haihduttaakseen entisiä muistojaan. Siten kului enemmän kuin vuosi, kun ylioppilas kerran astuessaan niityllä, katsellakseen työväkeään, näki heidän seisovan yhdessä ja uteliaina, kuuntelevan, miten joku heidän keskellään kertoi jotain. Tultuaan sinne, tunsi hän kohta pappilan karjakon, Marin. Tämä kertoi ja muut nauroivat.
Lauri etsi sen ja luki: »Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu. Mutta minä elän, en silleen minä, vaan Kristus elää minussa...» He istuivat ja miettivät, syventyivät taas kumpikin omaan kirjaansa. Kuului askeleita porstuasta, ja ovi avautui. Pää pistäytyi sisään, ja veitikkamainen ääni kysyi: Saako tulla sisään, te viisaat ja vanhat? Tulkaa vaan.
Provessori L., joka ensiksi näki itsensä vaarassa, pisti niin vakaisena nenänsä kirjaansa, että maisteri kadotti kaiken rohkeutensa eikä uskaltanut tässä mitään koetusta, vaan kääntyi Juliaan, joka riensi huoneen toiselle puolen. Sen perästä asteli hän Helenan luo, mutta Helena kaasi teetä kuppeihin, nyt tuli hän uskaliaasti minun luokseni suoraan.
Mutta perkele ei ole vielä pannut merkkiänsä tyttöön, joten toivon, että hänen sielunsa voidaan vielä pelastaa. Voi, voi! huokasi eukko, minun Pekkani on käynyt siellä kaksi kertaa. Kaikki meidän kylän lapset ovat olleet siellä, ja muutamat ovat jo niin pitkälle tulleet, että kykenevät omin neuvoin lentämään, ja saatana on kirjoittanut heidän nimensä kirjaansa. Voi vieteltyjä lapsiraukkoja!
Niini istui juuri pieni Ruusa sylissä, kun hän näki kirjansa vaarassa, tuon kirjan, jonka hänen äitinsä oli saanut ystävältänsä ja jota hän aina oli suuressa arvossa pitänyt. Niini huusi kerran kovasti ja hyppäsi ylös pelastaaksensa kirjaansa; mutta mikä tapahtuikaan? Pieni Ruusa putosi sylistä, ja jalka niveltyi. Nyt tuli Niinille pahat ajat.
Tosin oli siinä minulle uusiakin tietoja, varsinkin Filonin julkaisemien arvokkaiden kirjeenvaihtojen kautta, mutta toisaalta keksin siinä myöskin vajavaisuuksia, todistamattomia väitteitä, jopa virheellisyyksiäkin. Sikäli kuin tutkimukseni jälkiosassa olen tarvinnut, olen hänen kirjaansa myöskin hyväkseni käyttänyt.
Ebban ja Mimmin mentyä syntyi hetken hiljaisuus. Gabrielle piti yhä edelleenkin silmänsä itsepintaisesti kiinnitettyinä kirjaansa, kreivittären kasvot synkistyivät synkistymistään ja pastori rupesi jo mielessään punnitsemaan käyttäisikö hän tätä keskeytymistä sanoakseen hyvää yötä, saattoihan hän toistekin kuulla loput tuon köyhän perheen olosta.
"Niin, armaani, täytyihän meidän siitä lakata", sanoi hän tuon tuostakin pysähtyen laskiessaan piipustaan savupilviä, "kun lapset alinomaa huusivat ja sinä tuskin kymmentäkään minuutia yhtä mittaa ehdit minua kuunnella". Rossiter heitti pois tulitikku-pätkän ja tarttui kirjaansa. "Etköhän tänä iltana lukisi minulle vähän?" kysyi hänen vaimonsa arastellen.
Hanna katsoi kirjaansa. »Pourquoi, minkätähden, pourquoi, minkätähden » Kuinka hauskaa, että isä tuli terveeksi, niin äitikin pääsi taas oleskelemaan enemmän heidän kanssaan. Huoneet olivat niin tyhjät ja kolkot ilman äitiä. Mikä kumma siinä lienee ollut, mutta heti kun äiti tuli sisään, vaikka olisi mennyt suojan läpi vaan, se samassa muuttui iloisemmaksi.
Olisin minä aivan hyvin ehtinyt kopata sen ja vetää maihin, mutta minä tahallani en sitä tehnyt. Kaduin samassa ja oli vähällä, etten heittänyt salkkua hänen jälkeensä mereen. Kunpa olisit tehnytkin sen. Istuivat taas vaiti. Helga lie selaillut kirjaansa, koska kuului lehtien kahinaa. Sitten kuului taas: Ei äiti taivu. Hannakin häntä yllyttää. Jos minä puhuisin Hannalle.