United States or Saint Martin ? Vote for the TOP Country of the Week !
Näin käwi sentähden kun ei niillä ollut mitään määrättyä järjestystä, sillä ensimäinen lainaaja antoi sen toiselle, toinen kolmannelle j.n.e., niin ettei wiimein tietty missä kirja oli. Tämän wuoksi täytyi hänen herjetä kirjojansa lainaamasta. Heti Heikin kotiin tultua huomasi waimon tarkka silmä, että hänen miestänsä painaa joku raskas huoli.
Tunnetko sinä ketään muuta kansakuntaa, jolla on kirja, joka täyttäisi tämmöisen sijan kuin tämä?" Näin lausuen nojausi hän huoneen toisessa päässä olevaan sohvaan ja katseli Juutalaista. "Meillä Juutalaisilla", vastasi Isaak häveliäästi, "on yksi pääkirja. Mutta tässä on kaikki meidän kirjailiamme yhdessä koossa. Se on todestikin meidän kirjallisuutemme. Me kaikki tunnemme sen.
Ahnas kuin meren kurimus, juonikas ja verraton kiskoja. Eihän peevelissä vedä meidän ruskea härkäpari kaikkeja hänen koukkujansa. Mutta unissapa hikoilee hän, tiedän minä. TAAVETTI. Mitä luulette hänen uneksuneen menneenä yönä? SELMA. Ken huolisi houkon unista? TAAVETTI. Ken huolisi? Mutta mitä uskalsin minä? Tuossa makasi hän, pieni kirja hänen vieressänsä.
Herra Edvard Bellamyn kirja "Vuonna 2000" on yritys parantaa ihmiskunnan tilaa ja on senvuoksi kiitosta ansaitseva; mutta jos me hänen parannusehdotuksiltaan riisumme sen kimmeltelevän vaipan, johon hän on ne pukenut, ei jää jälelle muuta kuin silkkaa kommunismia. Ja tämä on kaikkialla, missä se on otettu käytäntöön ilman uskonnollista pohjaa, osottautunut mahdottomaksi toteuttaa.
Kohta kun Lydia oli mennyt pois, kutsuttiin Ville sisään. "Mitä kauppamies sanoi, kun antoi sinulle eilen tämän kääröksen?" kysyi isäntä. "Te tiedätte siitä?" ihmetteli poika, tyhmästi katsoen isäntäväkeen. "Tiedän kyllä, eihän se ole kuin kirja lainaksi", sanoi Hovilainen. "Mutta millä sanoilla kauppamies sen antoi?"
Ernst Gustav Palmèn'in kirja "Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran viisikymmenvuotinen toimi ynnä suomalaisuuden edistys 1831 1881" antaa selvän kuvan suomalaisen sivistyksen varttumisesta uudempina aikoina. Iäkäs kirjailija, joka on toiminut monella eri alalla, mutta erittäinkin on lausunut mielipiteitänsä yhteiskunnallisista kysymyksistä, on Agathon Meurman.
Väliltä tästä nyt oikeastaan jää pois yhtä ja toista, mutta kun se on vähemmän tärkeää, niin olkoon kertomatta. Jo tästä kertomuksesta muutenkin yksi kirja venyy. Hyppään siis suorastaan kalastusretkeen.
Ja tällä olen nyt vihdoinkin sanonut, miksi minä olen tämän kirjan kirjoittanut ja mitä siitä voi odottaa. Emme me saksalaiset eivätkä muittenkaan kristittyjen maiden asukkaat, joiden käsiin tämä kirja joutuu, saa kuulla paljon Englannin kristillisestä elämästä.
Mutta viivytteleminen vaan asiaa pahensi; ja niinpä, jännittäen mieltäni häntä ajattelemalla, jonka tähden olin yritykseeni ruvennut, seurasin kasvinveljeni esimerkkiä ja aloin laskeutua alaspäin. Kokonainen kirja ei riittäisi kuvaamaan tunteitani tuon vaarallisen matkan ensimäisinä minuuteina. Onneksi oli kovin pimeä, ett'eivät silmäni kyenneet alla olevaa syvyyttä näkemään.
"Mutta minun on niin paha olla tänä iltana", lisäsi hän, päästi käden ja katseli laattiaan. Näin hän istui hetken. Liv seisoi vielä. "Luenko sinulle vähäisen?" kysyi Liv hiljaa. "Ei ei ", änkytti Aslak ikäänkuin pelästyen. "Vaan lue minulle jotain kuitenkin, niin olet hyvä", sanoi hän taas hetken kuluttua. Liv meni, mutta palasi pian kirja kädessä.